Ööö en tiiä. Tä on kai toisteks viimine. OIs kiva tietää kui moni tätä lukee eli paljastakaa ittenni kommaamalla.
Liittykää toiseen blogii lukijaks :)
http://mydreamsofonedirectionnn.blogspot.fi/
_______________________________________________________________
Harryn näkökulma:
Sain Riinan ylös sängystä. Ajattelin yllättää hänet. Mutta hänelle ei viellä kerrottaisi mitään pojat olivat tietenkin mukana juonessa mutta he osasivat olla hiljaa. Onneksi.
Pääsimme oikealle paikalle. Jouduin valitettavasti peittämään tuon kauniit silmät: "Riina sori mut joudun peittämään sun kauniit silmät tällä synkällä huivilla."
Riina ei vastannut mitään vaan antoi laittaa huivin silmilleen ja otin hänen kädestä.
Kuljimme isoa linnaa kohti ja siellä olisimme tämän illan. Tästä tulisi ikimuistoinen.
Mun näkökulma:
Kävelimme sisälle jonnekkin tiesin sen sillä ilma vaihtui. Harry alkoi avaamaan huivia.
Pian näin kaiken. Kaiken. Tämä oli valtava ja kaunis. Harry otti kädestäni kiinni ja lähti viemään minua rappuset ylöspäin. Harry avasi minulle oven joka oli musta. Musta ja jotain tummaa lasia. En tiedä.
Paikka oli valtava. Valtava ja kaunis. "Harry." sanoin hiljaan. " Tämä on meille. Meidän uusi koti."
Kotimme oli siis ihana. Sisällä oli uima allas. Todella iso. Iso pari sänky. Ja kaikkea.
Ei tätä voinut kuvailla.
Harryn näkökulma:
Riina piti tästä. Ihan selvästi. Hän oli unohtanut hetkeksi Blackyn. Se oli vain hyvä juttu..
EI OO INSPII:((
sunnuntai 18. elokuuta 2013
maanantai 12. elokuuta 2013
Ensi rakkasu 4
Joo sori en oo kirjottanu hetkee täs on ollu kaikkee xd
Ja sori ne ku en oo tehny teille niitä juttuja viellä. Nyt kun koulut alkaa mulla ni koitan tehä :)
____________________________________________________________
Herään. Kirkasvalo on ensimmäinen jonka nään. Joka paikkaan sattuu. Muistan. Nyt muistan. Lensin hevoseni kyydistä. Olin näköjään sairaalassa näin Harryn joka tuli huoneeseen ja alkoi itkemään: "Riina! Sun piti olla koomassa. Ihanaa kun oot täällä taas." En voinut enkä pystynyt sanomaan mitään. Siis koomassa? Olisin voinut jopa olla liian pitkään koomassa ja he olisivat sammuttaneet koneet. Ei. Älä Riina edes ajattele tälläistä. " RIINA. KUULETKO SÄ. PUHU JOTAIN. RIINAA." Harry huusi minulle kuin viimeistä päivää. Miksi? " Joo mä kuulen." sanoin Harrylle hiljaa.
*
Päivän olin sairaalassa yötä sen jäleen kun olin herännyt. Olin menossa autolla Harryn ja poikien yhteis kämpälle. Olin varma etten hetkeen tulisi ratsastamaan. Toivoin vaan että hevoseni olisi kiinni, en kestäisi sen menetystä. Blacky oli minulle kaikki kaikessa. Ei. En saa ajtella edes tälläistä Blacky on turvassa.
Astuimme sisälle taloon ja vastasin puhelimeen:
"Riina."
" Hevostalleilta päivää. Hevosesi Blacky. Blacky on kuollut! Otan osaa!" Vieras nainen sanoi puhelimeen.
Heitin kännykkäni Harryn syliin ja juoksin yläkertaan. Blacky on kuollut. Oli minulla Harry mutta millä minä nytten ratsastaisin? EI. Ei harryllä voi ratsastaa. Kenelle kertoisin kaikki mitkä painavat mieltä? Ei ei Harrylle. Vaan Blackylle. Kenelle syöttäisin porkkanoita? Ei ei Harrylle. Vaan Blackylle.
Mitä teen? Kyyneliä vain tuli ja tuli. Miljoona kysymystä pyöri päässäni. Miksi? Miksi päästin hänet? Miksi minulle aina käy näin? Ei.
Harryn näkökulma:
Riina sai talleilta puhelun ja heitti puhelimensa syliini ilman että sulki puhelua. Kysyin mitä oli tapahtunut ja he kertoivat. Ymmärsin Riinaa. Blacky oli hänelle tärkeä. Istuin nyt sängyllämme ja katsoin häntä, hän oli koko illan maannut samassa asennossa. Eikä ollut puhunut mitään. Pian pojat tulivat huoneeseen ja istui sohvalle. Riina alkoi puhumaan hiljaisella ja särkyneellä äänellä: " Millä minä nyt ratsastan? Kenelle kerron kaikki mikä painaa mieltä? Kenelle syötän porkkanoita?" Riina kääntyi minua kohti ja pyyhkisin hänen kyyneleet. " Harryllä voi aina ratsastaa. Meille voi kertoa kaikki! Ihan kaikki! Ja Louis rakastaa porkkanoita" Niall sanoi hieman hymyillen. Hän sai Riinankin hymyilemään.
_________--
Lyhyt on lyhyt. Anteeks :(
Ja sori ne ku en oo tehny teille niitä juttuja viellä. Nyt kun koulut alkaa mulla ni koitan tehä :)
____________________________________________________________
Herään. Kirkasvalo on ensimmäinen jonka nään. Joka paikkaan sattuu. Muistan. Nyt muistan. Lensin hevoseni kyydistä. Olin näköjään sairaalassa näin Harryn joka tuli huoneeseen ja alkoi itkemään: "Riina! Sun piti olla koomassa. Ihanaa kun oot täällä taas." En voinut enkä pystynyt sanomaan mitään. Siis koomassa? Olisin voinut jopa olla liian pitkään koomassa ja he olisivat sammuttaneet koneet. Ei. Älä Riina edes ajattele tälläistä. " RIINA. KUULETKO SÄ. PUHU JOTAIN. RIINAA." Harry huusi minulle kuin viimeistä päivää. Miksi? " Joo mä kuulen." sanoin Harrylle hiljaa.
*
Päivän olin sairaalassa yötä sen jäleen kun olin herännyt. Olin menossa autolla Harryn ja poikien yhteis kämpälle. Olin varma etten hetkeen tulisi ratsastamaan. Toivoin vaan että hevoseni olisi kiinni, en kestäisi sen menetystä. Blacky oli minulle kaikki kaikessa. Ei. En saa ajtella edes tälläistä Blacky on turvassa.
Astuimme sisälle taloon ja vastasin puhelimeen:
"Riina."
" Hevostalleilta päivää. Hevosesi Blacky. Blacky on kuollut! Otan osaa!" Vieras nainen sanoi puhelimeen.
Heitin kännykkäni Harryn syliin ja juoksin yläkertaan. Blacky on kuollut. Oli minulla Harry mutta millä minä nytten ratsastaisin? EI. Ei harryllä voi ratsastaa. Kenelle kertoisin kaikki mitkä painavat mieltä? Ei ei Harrylle. Vaan Blackylle. Kenelle syöttäisin porkkanoita? Ei ei Harrylle. Vaan Blackylle.
Mitä teen? Kyyneliä vain tuli ja tuli. Miljoona kysymystä pyöri päässäni. Miksi? Miksi päästin hänet? Miksi minulle aina käy näin? Ei.
Harryn näkökulma:
Riina sai talleilta puhelun ja heitti puhelimensa syliini ilman että sulki puhelua. Kysyin mitä oli tapahtunut ja he kertoivat. Ymmärsin Riinaa. Blacky oli hänelle tärkeä. Istuin nyt sängyllämme ja katsoin häntä, hän oli koko illan maannut samassa asennossa. Eikä ollut puhunut mitään. Pian pojat tulivat huoneeseen ja istui sohvalle. Riina alkoi puhumaan hiljaisella ja särkyneellä äänellä: " Millä minä nyt ratsastan? Kenelle kerron kaikki mikä painaa mieltä? Kenelle syötän porkkanoita?" Riina kääntyi minua kohti ja pyyhkisin hänen kyyneleet. " Harryllä voi aina ratsastaa. Meille voi kertoa kaikki! Ihan kaikki! Ja Louis rakastaa porkkanoita" Niall sanoi hieman hymyillen. Hän sai Riinankin hymyilemään.
_________--
Lyhyt on lyhyt. Anteeks :(
tiistai 16. heinäkuuta 2013
ILMOTUUUUUSSS!!!!
Joo, ilmotuuuuuuuuuuuuus.
Mä jakan tähän blogiin _vaan_ sellasii mitä kirjotan muille.
Nyt kirjotan yhelle Riinalle ja se on toi ensirakkasu juttu.
Tajusikste :D?
Mut nii kommentoi tähän jos haluut et teen sulle 1 tai 2 osasin ja sit kenestä pojasta.
Sitten mimmonen se olis surulline/ rakkaus juttu vai jännitys. ym..
Toittaast tajusitte cf
SIT TÄÄLT VOI LUKEE KANS MIU KIRJOTTAMIA :):
http://mydreamsofonedirectionnn.blogspot.fi/
kIRJOTAN TONNE NYTTE NIITÄ:)
Mä jakan tähän blogiin _vaan_ sellasii mitä kirjotan muille.
Nyt kirjotan yhelle Riinalle ja se on toi ensirakkasu juttu.
Tajusikste :D?
Mut nii kommentoi tähän jos haluut et teen sulle 1 tai 2 osasin ja sit kenestä pojasta.
Sitten mimmonen se olis surulline/ rakkaus juttu vai jännitys. ym..
Toittaast tajusitte cf
SIT TÄÄLT VOI LUKEE KANS MIU KIRJOTTAMIA :):
http://mydreamsofonedirectionnn.blogspot.fi/
kIRJOTAN TONNE NYTTE NIITÄ:)
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Ensi rakkasu 3
ÄLKÄÄ HERRA JESTAS RAISKATKO MUN FACEE! =D
MÄ JATKAN _EDELLEENKIN_ NIITÄ VANHOJAKIN!
___________________________________________________
Nousin Harryn vierestä, vaikkei hän aivan äkkiä minua päästänytkään. Puin päälleni samat vaatteet kuin eilenkin ja koitin vetää Harryn ylös sängystä. Turha luulo, sillä hän veti minut päälleen.
Harry: Voisit useemminkin kävellä alusvaatteissa.
Minä: Heko heko.
Niall juoksi huoneeseen ja pysähtyi aika nopeasti. Hän oli aivan jähmettyneenä ja katsoi meitä.
Niall: Ai. Ai anteeks ei ollu tarkotus änkee.
Niall juoksi ilmeisesti alas kertomaan kaikille pojille. Alakerrasta kuului naurua ja nousin Harryn päältä ja hän nousi myös sängystä. Kävelimme alakertaan ja Harry veti minua kädestä.
Liam: Me kuultiin vähä.
Harry: Mitään ei tapahtunut.
Niall: Mä näin.
Minä: Sä näit kaks ihmistä samassa sängyssä. Wow! Onko uutta?
Kaikki pojat repesivät nauruun, paitsi Niall. Halasin häntä ja lähdin keittiöön.
Harry: Riina.
Minä: Harryyyy.
Harry: Ollaaks me nyt?
Minä: Jos sä tahdot niin.
Harry: Kysytki viellä?
Harry nosti minut keittiön pöydälle ja kututti. Nauroin kuin hullu joka ei ollut vetänyt viellä aamulla lääkkeitä.
Pian kuitenkin suutelimme pitkään ja Zayn työnsi Harryn päälleni, en tiedä miten se onnistui.
Zayn: Oii onnee. Tulkaa mukaa totuus ja tehtävää.
Minä: Oukki doukki.
Istuimme yläkerrassa lattialla.
Zayn: Louis, totuus vai tehtävä?
Louis: Tehtävä.
Liam: Tee Riinankaa kielari.
Louis: Se on Harryn.
Zayn: Tehtävä on vaa tehtävä. Ei Harry sun kimppuu saa käydä.
Louis: Ääh.
Louis tuli minua lähemmäs ja lähemmäs. Me todellaki tehtiin se, katoin Harryyn päin hän ei ollu edes katsonut koko aikana meitä. Louis hymyili ja iski silmää mulle.
Ei voi olla totta! Riina älä ihastu louisiin. Älä!
Louis: Harry totuus vai tehtävä.
Harry: Tehtävä!
Louis: Tee Riinalle fritsu.
Harry: Oujee.
Harry teki ja sanoi jäljen olevan pieni, en osannut uskoa että se olisi pieni. Mutta ei se mitään vaikka olisi koko ihon kokoinen.
Harry: Maistut hyvälle.
Minä: Sinä viellä hyvemmälle.
Niall: Hankkikaa huone.
Minä: Jos sä tarviit ni sulla on tossa vieressä.
*
Illalla halusin viellä käydä ratsastamassa. Omistin hevosen nimeltään Blacky. Se on todella tärkeä mulle. Mä lähin ratsastamaa ja yhtäkkiä se sai jotain. En pystynyt rauhoittelemaan sitä oli suht kovat vauhdit ja lensin selästä. Viiminen mitä näin oli Harryn juoksemassa minua kohti ja Blacky joka juoksi metsään.
______________________________
Riina sori tää. Mut mul ei oo mitää hajuu mitä mä kirjotin just o.o xd
MÄ JATKAN _EDELLEENKIN_ NIITÄ VANHOJAKIN!
___________________________________________________
Nousin Harryn vierestä, vaikkei hän aivan äkkiä minua päästänytkään. Puin päälleni samat vaatteet kuin eilenkin ja koitin vetää Harryn ylös sängystä. Turha luulo, sillä hän veti minut päälleen.
Harry: Voisit useemminkin kävellä alusvaatteissa.
Minä: Heko heko.
Niall juoksi huoneeseen ja pysähtyi aika nopeasti. Hän oli aivan jähmettyneenä ja katsoi meitä.
Niall: Ai. Ai anteeks ei ollu tarkotus änkee.
Niall juoksi ilmeisesti alas kertomaan kaikille pojille. Alakerrasta kuului naurua ja nousin Harryn päältä ja hän nousi myös sängystä. Kävelimme alakertaan ja Harry veti minua kädestä.
Liam: Me kuultiin vähä.
Harry: Mitään ei tapahtunut.
Niall: Mä näin.
Minä: Sä näit kaks ihmistä samassa sängyssä. Wow! Onko uutta?
Kaikki pojat repesivät nauruun, paitsi Niall. Halasin häntä ja lähdin keittiöön.
Harry: Riina.
Minä: Harryyyy.
Harry: Ollaaks me nyt?
Minä: Jos sä tahdot niin.
Harry: Kysytki viellä?
Harry nosti minut keittiön pöydälle ja kututti. Nauroin kuin hullu joka ei ollut vetänyt viellä aamulla lääkkeitä.
Pian kuitenkin suutelimme pitkään ja Zayn työnsi Harryn päälleni, en tiedä miten se onnistui.
Zayn: Oii onnee. Tulkaa mukaa totuus ja tehtävää.
Minä: Oukki doukki.
Istuimme yläkerrassa lattialla.
Zayn: Louis, totuus vai tehtävä?
Louis: Tehtävä.
Liam: Tee Riinankaa kielari.
Louis: Se on Harryn.
Zayn: Tehtävä on vaa tehtävä. Ei Harry sun kimppuu saa käydä.
Louis: Ääh.
Louis tuli minua lähemmäs ja lähemmäs. Me todellaki tehtiin se, katoin Harryyn päin hän ei ollu edes katsonut koko aikana meitä. Louis hymyili ja iski silmää mulle.
Ei voi olla totta! Riina älä ihastu louisiin. Älä!
Louis: Harry totuus vai tehtävä.
Harry: Tehtävä!
Louis: Tee Riinalle fritsu.
Harry: Oujee.
Harry teki ja sanoi jäljen olevan pieni, en osannut uskoa että se olisi pieni. Mutta ei se mitään vaikka olisi koko ihon kokoinen.
Harry: Maistut hyvälle.
Minä: Sinä viellä hyvemmälle.
Niall: Hankkikaa huone.
Minä: Jos sä tarviit ni sulla on tossa vieressä.
*
Illalla halusin viellä käydä ratsastamassa. Omistin hevosen nimeltään Blacky. Se on todella tärkeä mulle. Mä lähin ratsastamaa ja yhtäkkiä se sai jotain. En pystynyt rauhoittelemaan sitä oli suht kovat vauhdit ja lensin selästä. Viiminen mitä näin oli Harryn juoksemassa minua kohti ja Blacky joka juoksi metsään.
______________________________
Riina sori tää. Mut mul ei oo mitää hajuu mitä mä kirjotin just o.o xd
perjantai 12. heinäkuuta 2013
Ensi rakkaus 2
Mun näkökulma:
Olin nyt Harryn kanssa yhessä. Se oli jotain tätdellistä. Lähdin parvekkeelta karkuun, Harry oli läimäyttäny mua perseelle. Harry tuli mun luo just ku olin kääntymäs kohti parvekkee ja heitti mut sängylle. Se tuli ite varovasti mun päälle. Ja suuteli mun kasvoja ja niskaa. Ovi aukes ja Harry ei huomannu sitä. En kyl mäkää ensin.
Niall: Pojat, me taidettin keskeyttää jotain.
Minä: Tai sit ette.
Harry nousi ja ojensi mulle kättä että mäki nousisin. Me lähettii poikien perässä, ne pyys meit kattoo leffaa. Me mentii yhteen huoneeseen siel oli valkokangas josta me leffaa katottii. Sit siel oli paljon sohvia ja muita missä voi maata tai istua. Harry veti mut lattialle patjalle. Me maattiin siinä samassa patjassa mahalleen molemmat. Harry pussas mua monesti.
Louis: Hankkikaa se huone jo.
Niall: Haha bro, olin sanomas samaa.
Harry: No te ette ainakaa sitä tarvii. Mut me mennää nukkumaa.
Zayn: Toi oli hyvä Harry! Mut me mennää viel ulos takapihal.
Harry: Öitä!
Minä: Öit!
Pojat: Öitääää!
*
Harryn huoneessa mä katoin ja seisoin jähmettyneenä kun Harry vaihtoi vaatteita.
Harry: Sä katoit mua, ni mä katon sua ku sä vaihdat.
Harry virnuili ja heitti mulle jonku sen ison paidan. Aloin avaamaan mun valkosen paidan nappeja ja Harry kattos mua niinku sanoski. Otin paidan pois ja aloin laittamaan Harryn antamaa paitaa päälle.
Harry: Ei oo reiluu. Sul oli toppi, mulle ei.
Riina: Hahah, oot hauska.
Harry tuli mun luo. Se otti mua taas vyötäröltä kiinni ja me käveltiin pitkin huonetta, sänky oli meiän vieressä. Harry tönäs mut sängylle ja kuiskas mulle: " Jäädäänkö siihen mihin viimeks jäätiin?"
Mä en sanonu mitään, mä vaan hymyilin. Harry makas varovasti mun päällä käsien varassa. Harry otti musta oudosti kiinni ja kääntys sen isossa sängyssä. Nyt mä makasin Harryn päällä.
Harry: Nyt on parempi!
Tuo suuteli taas mun naamaa ja kaulaa joka puolelta. Ei varmaan ollut kohtaa kasvoissa johon Harry ei olisi ihanilla huulillaan koskenut. Harryn puhelin alko soimaan, se paino luurit. Sammutti kännykän ja heitti sen seinään. Harry alko nostamaa mun paitaa mun päältä.
Minä: Harryy!
Harry: Hihii! Mun vuoro.
Minä: Hahha, oot nii hauska. Mut.
Harry: Shh..! En mä satuta sua!
Minä: Harry! Mä niin rakastan sua!
Harry: Mäki sua.
*
Aamulla heräsin Harryn vierestä, tajusin et mul ei ollu kun vaan alusvaatteet päällä. Olin nousemassa sängystä mut Harry veti mut takas. Se ei päästäny mua ees pukemaan.
Harry: Älä mee. Ollaan vaan näi hetki.
Minä: Mmm niin kai sitten.
Ensi rakkasus. 1
Okei teen tälläsen koska mua pyydettii:)
Tä on tehty Riina'lle.
Ja syökää toi otsikko en keksiny xd. _______________________________________________________________________________
Moi! Mä oon Riina, mulla on pitkät ruskeet hiukset. Mulla on koira ja hamsteri. Mut valitettavasti ne jäi suomeen. Siis mä muutin lontoosee. Mun vanhemmat päästi mut lontooseen! En ois uskonut. Mun perhe on aika varakas. Ja siis mä oon kans! Harrastan ratsastusta, ja oon just menossa ratsastamaa.
Mä jotenki voin unohtaa kaiken mitä päässä pyörii kun on mä ja hevonen. Kävelin tällä kertaa sinne, sinne oli kyllä parit kilometrit, ei se niin paha ole kävellen. Kun on Directioner saa ajan kuluumaan nopeesti kuuntelemalla poikia. Kävelin juuri kaupungin läpi ja olin menossa kohti maaseutua. Tunsin kun jonkun kädet oli vyötärölläni. Säikähdin ja sen varmaan huomasi. Käännyin ja näin huppupäisen pojan, en nähnyt sen kasvoja. Lähdin juoksemaan, mutta poika lähti perääni.
Poika: Ei mun luota noin vain pääse pakoon!
Minä: Mitä sä haluut?
Poika: Sul on hyvää musaa..
Minä: Niinno. Eiks One Direction oo aika hyvä bändi. Ni on sil sit hyvää musaakin.
Huppupäinen poika otti hupun pois päästä ja sanoi: " Onhan se ihan!" iskien mulle silmää. Mitä mä just nään. Harry. Harry Styles on mun edessä. Aloin kiljumaan. Harry peitti korvat ja alkoi nauramaan ku hullu.
Minä: Ups. Sori.
Harry: Ei se mitää. Et oo ensimmäinen.
Minä: Joo uskon! Mut mitä sä haluut?
Harry: Että sä tuut munkaa ulos.
Minä: Emmä tiä.
Harry: Muutat kuitenki mieles. Tossa mun numero. Pommita mua ni saan sun.
En vastannut Harrylle enää mitään. Lähdin vaan kävelemään talleja kohti. Hymyilin koko matkan, en ollut tottunu tälläseen. Siis että mun idoli tulee ja ottaa mun vyötäröstä kiinni. Ja anto numeronsakki. Ainii piti pommittaa Harryä. Laitoin viestin sille jossa luki: " Tässä tää nyt on xRiina(;"
Olin jo tallien pihalla ja aloin ratsastamaan, kun olin saanut kaikki kuntoon. Ratsastin tunnin ja lähdin kävelemään takaisin kotiin. Siinä kohdassa missä Harry ja mä tavattiin istus poika. Harry.
Harry: Tulithan sä!
Minä: Yleensä! Mitä sä tässä viellä teet?
Harry: Ootin sua, oot muute aika seksikäs ku ratsastat. Tai siis oot sä muutenki.
Minä: Hahah. Oot hauska. Mennäänk me siis samaa matkaa?
Harry: Jepp!
Hetken oli hiljaista. Me käveltiin parit kymmenet metrit, kunnes Harry pysähtys. Se tuli mun eteen ja otti mun lantiolta kiinni hellästi. Ja me katottiin toisiamme vaan silmiin. Harry tuli lähemmäs. Lähemmäs ja lähemmäs. Oli vain pari senttiä väliä. Sitten huulemme koskettivat. Se oli jotain liian täydellistä. Olisin voinut olla tässä kiinni hänen huulissaan koko loppu päivän. Suudelma kesti pitkään ja pian Harry katsoi mua ja hymyili. Hymyilin takasin.
Harry: Hei, sä tuut meille! Me asutaan tossa ihan vieressä!
Multa ei kysytty mitään, Harry lähti juoksemaan ja piti mun kädestä kiinni. Mä kuitenkin ohitin Harryn ja juoksin edeltä.
Harry: Oota, ratsastaja tytöllä on parempi kunto.
Minä: Eikö banaani pojalla sitten oo?
Harry: Hahah, mistä sä ton vedit? Ratsastus on hyvä laji siinä oppii. Eiku siis mitä älä kuuntele mua.
Katsoin häntä ja tiesin tasan mitä hän tarkoitti. Se oli jotenkin niin hauskasti sanottu.
Harryn näkökulma:
Jäin odottamaan Riinaa, tänään tajusin mitä tarkottaa kun ihmiset hokee että voi rakastua ensi silmäyksellä. Suutelin Riinaa ja se oli jotain ihan liian täydellistä. Riinakin vaan hymyili, en uskoltanut edes kysyä häneltä tunsiko hän saman tunteen kun mä. Me mentii sisälle meille.
Niall: Bro, kukas toi on?
Minä: Se on Riina.
Muut pojat: Moooi!
Riina: Moi!
Mä otin Riinaa kädestä kiinni ja me mentiin yläkertaan mun huoneeseen. Mun huoneessa oli kiinni iso parveke. Joten me mentiin sinne. Riina istus sohvalle ja mä sen viereen. Katsoin Riinaa pitkään hän ei mua. Eli se ei ollu varmaan kiinostunut musta.
Riina: Harryy..
Minä: Riinaaaa...
Riina: Mitä sä kyyläät mua?
Minä: Pitkä juttu.
Riina: Kerro jo! Mä tiiän mistä sä kutiit.
Minä: No oon tainu rak- rakastuu suhun.
Riina: Olipa pitkä juttu.
Minä: Eikös?
Riina: Mäki suhun.
Harryn silmät siirtyivät katsomaan omiani. Se oli jotenkin liian täydellistä. Sitä ei voinut kuvailla. Sillä oli niin täydelliset silmät. Harry otti minut syliini. Istuin siinä ja pian hänen toinen käsi oli hellästi takaraivollani ja toinen alaselässäni. Suutelimme se ei kyllä kestänyt niin kauan kun viimeksi. Laitoin kiusallani käteni alaselästäni alemmas ja vedin Riinan alushouduja ja päästin irti.
Riina: Ai! Miks sä noin teit?
Minä: Haha! Koksa teki mieli.
Riina: Oot sekasin.
Minä: Ollaaks me nyt?
Riina: Jos sä haluut.
Minä: Ja kysytki viel?
Suutelin Riinaa ja vedin hänet päälleni makamaan ja kiusasin häntä. Suutelimme. Ja toisen. Ja kolmannen kerran. Riina oli liian ihana. En tajuu miten oon voinu löytää näin täydellisen tytön.
Läimäytin Riinaa perseelle kunnes hän pomppasi ylös.
_________
Loppu oli loppu xd
Tä on tehty Riina'lle.
Ja syökää toi otsikko en keksiny xd. _______________________________________________________________________________
Moi! Mä oon Riina, mulla on pitkät ruskeet hiukset. Mulla on koira ja hamsteri. Mut valitettavasti ne jäi suomeen. Siis mä muutin lontoosee. Mun vanhemmat päästi mut lontooseen! En ois uskonut. Mun perhe on aika varakas. Ja siis mä oon kans! Harrastan ratsastusta, ja oon just menossa ratsastamaa.
Mä jotenki voin unohtaa kaiken mitä päässä pyörii kun on mä ja hevonen. Kävelin tällä kertaa sinne, sinne oli kyllä parit kilometrit, ei se niin paha ole kävellen. Kun on Directioner saa ajan kuluumaan nopeesti kuuntelemalla poikia. Kävelin juuri kaupungin läpi ja olin menossa kohti maaseutua. Tunsin kun jonkun kädet oli vyötärölläni. Säikähdin ja sen varmaan huomasi. Käännyin ja näin huppupäisen pojan, en nähnyt sen kasvoja. Lähdin juoksemaan, mutta poika lähti perääni.
Poika: Ei mun luota noin vain pääse pakoon!
Minä: Mitä sä haluut?
Poika: Sul on hyvää musaa..
Minä: Niinno. Eiks One Direction oo aika hyvä bändi. Ni on sil sit hyvää musaakin.
Huppupäinen poika otti hupun pois päästä ja sanoi: " Onhan se ihan!" iskien mulle silmää. Mitä mä just nään. Harry. Harry Styles on mun edessä. Aloin kiljumaan. Harry peitti korvat ja alkoi nauramaan ku hullu.
Minä: Ups. Sori.
Harry: Ei se mitää. Et oo ensimmäinen.
Minä: Joo uskon! Mut mitä sä haluut?
Harry: Että sä tuut munkaa ulos.
Minä: Emmä tiä.
Harry: Muutat kuitenki mieles. Tossa mun numero. Pommita mua ni saan sun.
En vastannut Harrylle enää mitään. Lähdin vaan kävelemään talleja kohti. Hymyilin koko matkan, en ollut tottunu tälläseen. Siis että mun idoli tulee ja ottaa mun vyötäröstä kiinni. Ja anto numeronsakki. Ainii piti pommittaa Harryä. Laitoin viestin sille jossa luki: " Tässä tää nyt on xRiina(;"
Olin jo tallien pihalla ja aloin ratsastamaan, kun olin saanut kaikki kuntoon. Ratsastin tunnin ja lähdin kävelemään takaisin kotiin. Siinä kohdassa missä Harry ja mä tavattiin istus poika. Harry.
Harry: Tulithan sä!
Minä: Yleensä! Mitä sä tässä viellä teet?
Harry: Ootin sua, oot muute aika seksikäs ku ratsastat. Tai siis oot sä muutenki.
Minä: Hahah. Oot hauska. Mennäänk me siis samaa matkaa?
Harry: Jepp!
Hetken oli hiljaista. Me käveltiin parit kymmenet metrit, kunnes Harry pysähtys. Se tuli mun eteen ja otti mun lantiolta kiinni hellästi. Ja me katottiin toisiamme vaan silmiin. Harry tuli lähemmäs. Lähemmäs ja lähemmäs. Oli vain pari senttiä väliä. Sitten huulemme koskettivat. Se oli jotain liian täydellistä. Olisin voinut olla tässä kiinni hänen huulissaan koko loppu päivän. Suudelma kesti pitkään ja pian Harry katsoi mua ja hymyili. Hymyilin takasin.
Harry: Hei, sä tuut meille! Me asutaan tossa ihan vieressä!
Multa ei kysytty mitään, Harry lähti juoksemaan ja piti mun kädestä kiinni. Mä kuitenkin ohitin Harryn ja juoksin edeltä.
Harry: Oota, ratsastaja tytöllä on parempi kunto.
Minä: Eikö banaani pojalla sitten oo?
Harry: Hahah, mistä sä ton vedit? Ratsastus on hyvä laji siinä oppii. Eiku siis mitä älä kuuntele mua.
Katsoin häntä ja tiesin tasan mitä hän tarkoitti. Se oli jotenkin niin hauskasti sanottu.
Harryn näkökulma:
Jäin odottamaan Riinaa, tänään tajusin mitä tarkottaa kun ihmiset hokee että voi rakastua ensi silmäyksellä. Suutelin Riinaa ja se oli jotain ihan liian täydellistä. Riinakin vaan hymyili, en uskoltanut edes kysyä häneltä tunsiko hän saman tunteen kun mä. Me mentii sisälle meille.
Niall: Bro, kukas toi on?
Minä: Se on Riina.
Muut pojat: Moooi!
Riina: Moi!
Mä otin Riinaa kädestä kiinni ja me mentiin yläkertaan mun huoneeseen. Mun huoneessa oli kiinni iso parveke. Joten me mentiin sinne. Riina istus sohvalle ja mä sen viereen. Katsoin Riinaa pitkään hän ei mua. Eli se ei ollu varmaan kiinostunut musta.
Riina: Harryy..
Minä: Riinaaaa...
Riina: Mitä sä kyyläät mua?
Minä: Pitkä juttu.
Riina: Kerro jo! Mä tiiän mistä sä kutiit.
Minä: No oon tainu rak- rakastuu suhun.
Riina: Olipa pitkä juttu.
Minä: Eikös?
Riina: Mäki suhun.
Harryn silmät siirtyivät katsomaan omiani. Se oli jotenkin liian täydellistä. Sitä ei voinut kuvailla. Sillä oli niin täydelliset silmät. Harry otti minut syliini. Istuin siinä ja pian hänen toinen käsi oli hellästi takaraivollani ja toinen alaselässäni. Suutelimme se ei kyllä kestänyt niin kauan kun viimeksi. Laitoin kiusallani käteni alaselästäni alemmas ja vedin Riinan alushouduja ja päästin irti.
Riina: Ai! Miks sä noin teit?
Minä: Haha! Koksa teki mieli.
Riina: Oot sekasin.
Minä: Ollaaks me nyt?
Riina: Jos sä haluut.
Minä: Ja kysytki viel?
Suutelin Riinaa ja vedin hänet päälleni makamaan ja kiusasin häntä. Suutelimme. Ja toisen. Ja kolmannen kerran. Riina oli liian ihana. En tajuu miten oon voinu löytää näin täydellisen tytön.
Läimäytin Riinaa perseelle kunnes hän pomppasi ylös.
_________
Loppu oli loppu xd
Tossa on Riina (;
Mäki sua ku laitoin sun kuvan tänne;) :D<3
Mäki sua ku laitoin sun kuvan tänne;) :D<3
torstai 11. heinäkuuta 2013
It was my fault. 2
Se oli jotain niin mahtavaa. Vatsassa oli outo tunne. Se oli jotain niin täydellistä. En olisi uskonut.
Liam: Awws.
Niall: Hankkikaa huone.
Minä: Niall, sulle vai?
Kaikki alko nauramaa, paitsi minä.
Louis: Mitä sä haluisit tehä?
Niall: Ei älä sano sitä sanaa!
Zayn: Hahahah! Nialll!!!
Minä: Niall, en aikonukkaa. Mut mennääks meille?
Louis: Oukki doukki.
Me lähettii Louisin kanssa meille. Koko kämppä oli mun käytös kuukaude, mut noi jätkät ei kyl varmaa anna ku just ja just mun käydä vessas rauhas. Oonkohan mä ihastumas Louisiin. Se suudelma oli jotain liian täydellistä. Ja se hali. Molemmissa mun vatsassa tuntus jotain. Se tunne oli täydellistä.
Louis: Mitä mietit?
Minä: Suo.
Louis: Kerro.
Minä: Ei mitää ihmeellistä, eli en.
Louis: No ei sitte!
Minä: No ei nii.
Pääsimme koti ovelleni ja avasin sen. Työnsin Louisin sohvalle. Hän nousi ja sanoi käyvänsä yksin pienellä lenkillä. Louis lähti ja vastasin puhelimeen. Sain oudosta numerosta puhelun.
Minä: Saara.
Joku: Moi, pitkästä aikaa. Mä oon koht teillä.
Minä: HAISTA PASKA!!
Suljin puhelimeni ja juoksin alas. Juuri kun olin laittamassa ovea lukkoon, siitä astui entiset kiusaajani. Olin kiusattu koko ajan peruskoulussa. Tytöt sylkivät ja haukkuivat, pojat hakkasivat. Olin aina yksin.
Poika: No jatketaanko siitä mihin viimeks jäätii?
Minä: Mee pois!
Poika alkoi potkimaa mua. Tytöt sylkivät vanhaan tapaa. En ollu vielläkää päässy yli siitä, ja testeistä päätellen olin nyt masentunut. Ollut jo jonkun aikaa. Olin vaa tottunu piilottamaan pahan olon, kaikilta paitsi viideltä ihanalta pojalta.
Louis: Mitä te teette?
Juoksin yläkertaan ja hetken päästä Louis tuli kanssa. Hän oli kai häätänyt pojat pois. Tuo istui huoneeni lattialla ja minä makasin huoneeni sohvalla enkä edes kattonu Louista.
Louisin näkökulma:
Saara nukahti. Otin sen huoneen lattialta jonkun suht paksun vihon, ja aloin huvikseen lukemaan sitä. Luulin että se olisi joku koulu juttu, olin väärässä. Aivan väärässä.
Siellä oli teksti. " Paha olo henkisesti. Sisäinen ääni huutaa apua. Ulkoa päin näytän vaan väsyneeltä. Kukaan ei voi auttaa koska kukaan ei ymmärrä tai tunne tätä minkä mä tunnen. Ruoka ei maistu, lenkit menee just ja just. Mone elämä on loppunu itsarii voi olla et täki loppuu. Rakastan teit kaikkia! Muistakaa, One Direction on auttanu mut tänne asti. Aina tuun niit kiittämää!"
Se oli kirjotettu eilen. EILEN! Laitoin sen vihon mun takin sisällä olevaan taskuun.
Saara: Oksne poissa?
Minä: On! Mennää meille.
Saara nousi hitaasti sängystään, ja me lähettii meille. Mun mielessä vaa pyöris ne lauseet mitkä se oli sinne vihkoo kirjottanu. Me käveltii käsi kädessä, se oli kans jotain niin ihanaa. En viitinny sanoo mitään, arvelin et se hyvin ties et mä oon ihastunu siis rakastunu siihen. Emmä sitä muute ois suudellu.
Me päästii poikien talolle. Kaikki oli jo siellä ja katto meit kysyvästi.
Saara: Mä meen jo nukkumaa!
Louis: Okei. Öitä!
Niall: Miks oot ton näköne ihanku oisit nähny aaveen?!
Louis: Ette tiiä mitä mä just oon lukenu.
Harry: Bro, tuu ulos ja kerro kaikki!
Me lähettii Harrynkaa takapihalle. Ojensin vihon Harrylle.
Harry: Hei se on sun tyttö! Sä oot sen unelma mies!
Louis: Harry ei! Ei sitä! Lue lue lue. Äkkiä!
Harry: Mitä mä just luin? Mä tiesin koko aja et kaikki ei oo ok.
Niall: Mitä? Oot säki Harry haamu. Aika söpö sellane.
Louis: Ota kiinni ja lue. Viimiset tekstit!¨
Niall luki ja luki.
Niall: Mä meen nyt sen luo halaa sitä. Niall lähti juoksee yläkertaa ja me mentii perässä, me nähtii ku Saara venytteli ja treenas vatsalihaksia. Se näki meiät ja juoksi huoneessa olevaan vaatehuoneeseen. Sen oven sai lukkoon, joten se laitto sen lukkoon.
Mutta ei tainu tietää tyttö että sinne pääsi kattolattiasta. Juoksin alakertaan ja menin Saaran luo sitä kautta. Juoksin sen luo halasin sitä kun se itki.
LOL MIKÄ ALKU JA LOPPU :O
Liam: Awws.
Niall: Hankkikaa huone.
Minä: Niall, sulle vai?
Kaikki alko nauramaa, paitsi minä.
Louis: Mitä sä haluisit tehä?
Niall: Ei älä sano sitä sanaa!
Zayn: Hahahah! Nialll!!!
Minä: Niall, en aikonukkaa. Mut mennääks meille?
Louis: Oukki doukki.
Me lähettii Louisin kanssa meille. Koko kämppä oli mun käytös kuukaude, mut noi jätkät ei kyl varmaa anna ku just ja just mun käydä vessas rauhas. Oonkohan mä ihastumas Louisiin. Se suudelma oli jotain liian täydellistä. Ja se hali. Molemmissa mun vatsassa tuntus jotain. Se tunne oli täydellistä.
Louis: Mitä mietit?
Minä: Suo.
Louis: Kerro.
Minä: Ei mitää ihmeellistä, eli en.
Louis: No ei sitte!
Minä: No ei nii.
Pääsimme koti ovelleni ja avasin sen. Työnsin Louisin sohvalle. Hän nousi ja sanoi käyvänsä yksin pienellä lenkillä. Louis lähti ja vastasin puhelimeen. Sain oudosta numerosta puhelun.
Minä: Saara.
Joku: Moi, pitkästä aikaa. Mä oon koht teillä.
Minä: HAISTA PASKA!!
Suljin puhelimeni ja juoksin alas. Juuri kun olin laittamassa ovea lukkoon, siitä astui entiset kiusaajani. Olin kiusattu koko ajan peruskoulussa. Tytöt sylkivät ja haukkuivat, pojat hakkasivat. Olin aina yksin.
Poika: No jatketaanko siitä mihin viimeks jäätii?
Minä: Mee pois!
Poika alkoi potkimaa mua. Tytöt sylkivät vanhaan tapaa. En ollu vielläkää päässy yli siitä, ja testeistä päätellen olin nyt masentunut. Ollut jo jonkun aikaa. Olin vaa tottunu piilottamaan pahan olon, kaikilta paitsi viideltä ihanalta pojalta.
Louis: Mitä te teette?
Juoksin yläkertaan ja hetken päästä Louis tuli kanssa. Hän oli kai häätänyt pojat pois. Tuo istui huoneeni lattialla ja minä makasin huoneeni sohvalla enkä edes kattonu Louista.
Louisin näkökulma:
Saara nukahti. Otin sen huoneen lattialta jonkun suht paksun vihon, ja aloin huvikseen lukemaan sitä. Luulin että se olisi joku koulu juttu, olin väärässä. Aivan väärässä.
Siellä oli teksti. " Paha olo henkisesti. Sisäinen ääni huutaa apua. Ulkoa päin näytän vaan väsyneeltä. Kukaan ei voi auttaa koska kukaan ei ymmärrä tai tunne tätä minkä mä tunnen. Ruoka ei maistu, lenkit menee just ja just. Mone elämä on loppunu itsarii voi olla et täki loppuu. Rakastan teit kaikkia! Muistakaa, One Direction on auttanu mut tänne asti. Aina tuun niit kiittämää!"
Se oli kirjotettu eilen. EILEN! Laitoin sen vihon mun takin sisällä olevaan taskuun.
Saara: Oksne poissa?
Minä: On! Mennää meille.
Saara nousi hitaasti sängystään, ja me lähettii meille. Mun mielessä vaa pyöris ne lauseet mitkä se oli sinne vihkoo kirjottanu. Me käveltii käsi kädessä, se oli kans jotain niin ihanaa. En viitinny sanoo mitään, arvelin et se hyvin ties et mä oon ihastunu siis rakastunu siihen. Emmä sitä muute ois suudellu.
Me päästii poikien talolle. Kaikki oli jo siellä ja katto meit kysyvästi.
Saara: Mä meen jo nukkumaa!
Louis: Okei. Öitä!
Niall: Miks oot ton näköne ihanku oisit nähny aaveen?!
Louis: Ette tiiä mitä mä just oon lukenu.
Harry: Bro, tuu ulos ja kerro kaikki!
Me lähettii Harrynkaa takapihalle. Ojensin vihon Harrylle.
Harry: Hei se on sun tyttö! Sä oot sen unelma mies!
Louis: Harry ei! Ei sitä! Lue lue lue. Äkkiä!
Harry: Mitä mä just luin? Mä tiesin koko aja et kaikki ei oo ok.
Niall: Mitä? Oot säki Harry haamu. Aika söpö sellane.
Louis: Ota kiinni ja lue. Viimiset tekstit!¨
Niall luki ja luki.
Niall: Mä meen nyt sen luo halaa sitä. Niall lähti juoksee yläkertaa ja me mentii perässä, me nähtii ku Saara venytteli ja treenas vatsalihaksia. Se näki meiät ja juoksi huoneessa olevaan vaatehuoneeseen. Sen oven sai lukkoon, joten se laitto sen lukkoon.
Mutta ei tainu tietää tyttö että sinne pääsi kattolattiasta. Juoksin alakertaan ja menin Saaran luo sitä kautta. Juoksin sen luo halasin sitä kun se itki.
LOL MIKÄ ALKU JA LOPPU :O
It was my fault. 1
Okay, alotan uude. Sry kaikki mun on ollu kolme osasii :DD.
Koitan tehä pidemmä täst. c:
Muistakaa ny si taas kirja-/ puhekieltä kirjottelen..:)
_________________________________________________________________________________
Mooi, oon Saara. Omistan vihreenruskeet silmät ja suhtkoht pitkät ruskeet hiukset. Oon 17 tänä vuonna 18. En oo mikää pitkä. Aika lyhyt. Omistan myös bestiksen, Sandran. Me ollaa molemmat oltu pitkää Directionereita. Ja nyt oottelenki et Sandra heräis. Se oli meil yötä ku me mennää tänää One Directionin keikalle ja meilt on paljo lyhyempi matka sinne. Tulee sinne yks Riinaki meiänkaa. Mut se ei ehi tulla tapaamaa poikii. Vaiks sil onki Vip lippu.
(SORI ET tä änkee mut en tiiä mil nimel sitä VIP juttuu sanotaa :D)
Minä: Sandraa meil on kolme tuntii aikaa!!
Sandra: Mitä! Harry pussas mua, ja otin siit kuvii.
Aloin nauramaa ku Sandra selitti sitä iha tosissaan. Se oli nähny unta, mut alko kaivaa sen laukusta kameraa.
Sandra: Eiku siis, sehä oli vaa unta.
Minä: Hahah, mut pue nyt! Mä meen meikkaamaa!
Meikkasin ja mul oli pääl farkku shortsit ja löysä vaalee paita jost näkyy vatsaa. Ja sitten tietty harmaa huppari.
Sandra: Omg, mieti jos Harry halaa mua. Mä ainaki meen pussaa sitä, koitti se estellä tai ei.
Minä: Omg Sandra, oot pelottava!
Sandra laitto samat vaatteet kun mä, mut sil oli nutturalla. Mul oli nii pitkät hiukset ja pidän niitten pituudesta joten jätin ne auki.
Aika kulus ja kulus. Oli aika lähtee. Pakkasin laukun ja juostiin areenalle, sinne oli noin puol kilsaa. Ei siis pitkä matka. Riina odottikin jo siellä. Rakastin sen sinisiä silmiä. Ne oli nii täydelliset.
Riina: Moi raksut! Oottekste lukenu twitterii?
Minä: Moiii. Öm ei? Kerro jo!
Riina: Siel lukee et Zayn ja joku Eve seurustelee.
Sandra: Jaajaa! Mut mä ja Harry seurustellaa, siis tän illa jälkee. Ja sit nii.. Sandra vinkkas silmäänsä.
Minä: Yäk, Sandra lopeta!
Kaikki kolme alettii nauramaa ja lähettii sisälle päin. Turvamies tarkasti meiän laukut pikasesti ja päästi sisää. Me ei oltu jonossa ihan ekoja mut ei se mitään.
Ensin lavalle hyppäs Louis. Sitten Liam. Sitten kaikki kolme muuta juoksi sinne kun päättömät kanat.
Ensimmäinenä laulettiin pari vanhaa biisiä. Sitten Stole my Heart ja niin edelleen.
Sandra: Saara, Louis kyylää sua koko aja.
Minä: Ja joo ja muumi lentää sun yläpuolella.
Harry: Heij, meiä Louis sai hyvän idean. Me otetaa joku katsomosta tänne lavalle Louisin kanssa loppu keikaksi. Ja Louis saa päättää sen tytön!
Louis: Ööö toi tyttö tosta eturivistä. .
Koitin olla kiljumatta, siis Louis. Louis Tomlinson valitsi kaikkien tuhansien ihmisten joukosta JUST MUT.
Sandra ja Riina: Mitä me sanottiin.
Pyöräytin silmiä tytölle, kun he taas vinkkas silmää. Huomasin vaan sen ku joku veti mut kädestä lavalle.
Fanit huusivat: " Awwss" ja " Buu"
Aloin melkee itkemää, mutta en ilosta. Kaikki vanhat muistot tuli mielee. Seisoin keskellä lavaa. Louis mun takana. Se huomas että jähmetyin ja otti mun vyötäröltä kiinni. Se kuiskas mun korvaan sanat " Mä oon tässä. Älä jännitä." Se sai pienen hymyn mun huulille.
Pian Louis alko laulamaa, oli sen vuoro. Se piti koko ajan toista kättä mun vyötäröllä. En olis ukonu tätä!
Louis päästi irti ja lähti juoksemaa Zaynin luo. Kuiskas sille jotain ja sit ne molemmat kattos mua. Zayn iski silmää Louisille. Pian pojat oli vetäny keikan ja alko puhumaa jotai. Harry ja Louis tökkis mua. Mua oli ahdistanu koko sen ajan siel edessä, koska mun menneisyys ja nyky aika ei ollu kyl mitää ruusuilla tanssimista. Keikka loppus ja Louis veti mut kädestä niitten mukana. En ehtiny sanoo Riinalle ja Sandralle mitää. Kai ne tiesi missä ja kenen kanssa jouduin menemään.
Louis halas mua pitkää, ja mä sitä. En tiedä edes miksi!
Louis: Ootko sä kunnossa? Otin sut koska sä näytit jotenki surulliselta. Ja et hyppiny ku muut. Ootko ees fani?
Minä: Mmm, oon kunnossa. Ja oon Directioner.
Vedin tekohymyn kasvoilleni. Pian olin Louisin ja Harryn välissä, kun he jakoivat nimmareita ja ottivat yhteiskuvia. Viimeisenä oli vanhat kaverini Ronja, Tuuli, Ria, Annika. Nyt kaikki oli mennyt jäin siihen. Riina ja Sandrakin oli lähtenyt. Jätti mut yksin. Ne kyl puhus Louisille jotain. En tiedä mitä.
Niall: Entä toi?
Liam: Mitä siitä?
Zayn: Tyhmiäks te ootte. Yhteiskuvat ja nimmarit.
Louis: Sen aika tulee sitten.
Katsoin heitä tyhmänä, Louis vinkkas mulle silmää.
Minä: Mä nyt lähen kotii.
Lähin kevellen poikien ohi ja ei menny kauaan kun Louis otti mut sylii. Aloin rimpuilla ja melkee itkemää.
Louis: Sori, mut mikä sul on oikeesti?
Minä: Ei mikää. Mutta mä meen ennenku äiti huolestuu.
Louis: Se lähti lomalle. Ja sä oot meiän vastuulla. Oot vasta 17.
Katsoin Louista tyhmänä, mistä hän tiesi. Mitä tä nyt oli?
Minä: Mitä! Mist sä tiiät?
Harry: Katos ku Louisin äiti on sun äidin kaveri. Ja oot meiänkaa ainaki koko kuukauden. Sun äiti oli Louisin luona ja kuuli kun se jutteli ja sanos et on huolissaa susta. Louis tarjos sille loma matkan. Ja lupas pitää huolta susta. Ymmärsitkö?
Minä: Joo siis joo.
Halasin kaikkia poikia. En edes tienny miksi.
Louis: Lähettäiskö vaikka meille.
Minä: Mmm.
Niall: Joo mul on sairas nälkä.
Liam: Ei mitää uutta sulta.
*
Pääsimme poikien asunnolle. Seurasin koko ajan Louista, en tiedä miksi. Louis meni jonkun vaaleanruskeen oven taakse.
Louis: Tuutko sä vessaanki mukaa?
Minä: Ai siis hä? Aaa en.
Louis: Taino voithan sä tullakki.
Virnistin Louisille ja jäin oottamaa sitä olohuoneesee jossa muut pojat oli jo.
Niall: Sä olit Saara?
Minä: Yep.
Harry: Heij, mikä sul on? Sun äiti on kans huolissaa.
Minä: Ei edellee mitää.
Zayn: mut muista. Sä voit aina puhuu meil jos kaikki ei oo hyvi.
Minä: Mmm..
Louis tuli sohvalle nosti mut sylii ja tuli lähemmäs. Se tapahtus. Sen huulet oli omillani.
Pojat: Uuuu.
____
Lol en ehi tekee pitkää. On mentäväää :D
Koitan tehä pidemmä täst. c:
Muistakaa ny si taas kirja-/ puhekieltä kirjottelen..:)
_________________________________________________________________________________
Mooi, oon Saara. Omistan vihreenruskeet silmät ja suhtkoht pitkät ruskeet hiukset. Oon 17 tänä vuonna 18. En oo mikää pitkä. Aika lyhyt. Omistan myös bestiksen, Sandran. Me ollaa molemmat oltu pitkää Directionereita. Ja nyt oottelenki et Sandra heräis. Se oli meil yötä ku me mennää tänää One Directionin keikalle ja meilt on paljo lyhyempi matka sinne. Tulee sinne yks Riinaki meiänkaa. Mut se ei ehi tulla tapaamaa poikii. Vaiks sil onki Vip lippu.
(SORI ET tä änkee mut en tiiä mil nimel sitä VIP juttuu sanotaa :D)
Minä: Sandraa meil on kolme tuntii aikaa!!
Sandra: Mitä! Harry pussas mua, ja otin siit kuvii.
Aloin nauramaa ku Sandra selitti sitä iha tosissaan. Se oli nähny unta, mut alko kaivaa sen laukusta kameraa.
Sandra: Eiku siis, sehä oli vaa unta.
Minä: Hahah, mut pue nyt! Mä meen meikkaamaa!
Meikkasin ja mul oli pääl farkku shortsit ja löysä vaalee paita jost näkyy vatsaa. Ja sitten tietty harmaa huppari.
Sandra: Omg, mieti jos Harry halaa mua. Mä ainaki meen pussaa sitä, koitti se estellä tai ei.
Minä: Omg Sandra, oot pelottava!
Sandra laitto samat vaatteet kun mä, mut sil oli nutturalla. Mul oli nii pitkät hiukset ja pidän niitten pituudesta joten jätin ne auki.
Aika kulus ja kulus. Oli aika lähtee. Pakkasin laukun ja juostiin areenalle, sinne oli noin puol kilsaa. Ei siis pitkä matka. Riina odottikin jo siellä. Rakastin sen sinisiä silmiä. Ne oli nii täydelliset.
Riina: Moi raksut! Oottekste lukenu twitterii?
Minä: Moiii. Öm ei? Kerro jo!
Riina: Siel lukee et Zayn ja joku Eve seurustelee.
Sandra: Jaajaa! Mut mä ja Harry seurustellaa, siis tän illa jälkee. Ja sit nii.. Sandra vinkkas silmäänsä.
Minä: Yäk, Sandra lopeta!
Kaikki kolme alettii nauramaa ja lähettii sisälle päin. Turvamies tarkasti meiän laukut pikasesti ja päästi sisää. Me ei oltu jonossa ihan ekoja mut ei se mitään.
Ensin lavalle hyppäs Louis. Sitten Liam. Sitten kaikki kolme muuta juoksi sinne kun päättömät kanat.
Ensimmäinenä laulettiin pari vanhaa biisiä. Sitten Stole my Heart ja niin edelleen.
Sandra: Saara, Louis kyylää sua koko aja.
Minä: Ja joo ja muumi lentää sun yläpuolella.
Harry: Heij, meiä Louis sai hyvän idean. Me otetaa joku katsomosta tänne lavalle Louisin kanssa loppu keikaksi. Ja Louis saa päättää sen tytön!
Louis: Ööö toi tyttö tosta eturivistä. .
Koitin olla kiljumatta, siis Louis. Louis Tomlinson valitsi kaikkien tuhansien ihmisten joukosta JUST MUT.
Sandra ja Riina: Mitä me sanottiin.
Pyöräytin silmiä tytölle, kun he taas vinkkas silmää. Huomasin vaan sen ku joku veti mut kädestä lavalle.
Fanit huusivat: " Awwss" ja " Buu"
Aloin melkee itkemää, mutta en ilosta. Kaikki vanhat muistot tuli mielee. Seisoin keskellä lavaa. Louis mun takana. Se huomas että jähmetyin ja otti mun vyötäröltä kiinni. Se kuiskas mun korvaan sanat " Mä oon tässä. Älä jännitä." Se sai pienen hymyn mun huulille.
Pian Louis alko laulamaa, oli sen vuoro. Se piti koko ajan toista kättä mun vyötäröllä. En olis ukonu tätä!
Louis päästi irti ja lähti juoksemaa Zaynin luo. Kuiskas sille jotain ja sit ne molemmat kattos mua. Zayn iski silmää Louisille. Pian pojat oli vetäny keikan ja alko puhumaa jotai. Harry ja Louis tökkis mua. Mua oli ahdistanu koko sen ajan siel edessä, koska mun menneisyys ja nyky aika ei ollu kyl mitää ruusuilla tanssimista. Keikka loppus ja Louis veti mut kädestä niitten mukana. En ehtiny sanoo Riinalle ja Sandralle mitää. Kai ne tiesi missä ja kenen kanssa jouduin menemään.
Louis halas mua pitkää, ja mä sitä. En tiedä edes miksi!
Louis: Ootko sä kunnossa? Otin sut koska sä näytit jotenki surulliselta. Ja et hyppiny ku muut. Ootko ees fani?
Minä: Mmm, oon kunnossa. Ja oon Directioner.
Vedin tekohymyn kasvoilleni. Pian olin Louisin ja Harryn välissä, kun he jakoivat nimmareita ja ottivat yhteiskuvia. Viimeisenä oli vanhat kaverini Ronja, Tuuli, Ria, Annika. Nyt kaikki oli mennyt jäin siihen. Riina ja Sandrakin oli lähtenyt. Jätti mut yksin. Ne kyl puhus Louisille jotain. En tiedä mitä.
Niall: Entä toi?
Liam: Mitä siitä?
Zayn: Tyhmiäks te ootte. Yhteiskuvat ja nimmarit.
Louis: Sen aika tulee sitten.
Katsoin heitä tyhmänä, Louis vinkkas mulle silmää.
Minä: Mä nyt lähen kotii.
Lähin kevellen poikien ohi ja ei menny kauaan kun Louis otti mut sylii. Aloin rimpuilla ja melkee itkemää.
Louis: Sori, mut mikä sul on oikeesti?
Minä: Ei mikää. Mutta mä meen ennenku äiti huolestuu.
Louis: Se lähti lomalle. Ja sä oot meiän vastuulla. Oot vasta 17.
Katsoin Louista tyhmänä, mistä hän tiesi. Mitä tä nyt oli?
Minä: Mitä! Mist sä tiiät?
Harry: Katos ku Louisin äiti on sun äidin kaveri. Ja oot meiänkaa ainaki koko kuukauden. Sun äiti oli Louisin luona ja kuuli kun se jutteli ja sanos et on huolissaa susta. Louis tarjos sille loma matkan. Ja lupas pitää huolta susta. Ymmärsitkö?
Minä: Joo siis joo.
Halasin kaikkia poikia. En edes tienny miksi.
Louis: Lähettäiskö vaikka meille.
Minä: Mmm.
Niall: Joo mul on sairas nälkä.
Liam: Ei mitää uutta sulta.
*
Pääsimme poikien asunnolle. Seurasin koko ajan Louista, en tiedä miksi. Louis meni jonkun vaaleanruskeen oven taakse.
Louis: Tuutko sä vessaanki mukaa?
Minä: Ai siis hä? Aaa en.
Louis: Taino voithan sä tullakki.
Virnistin Louisille ja jäin oottamaa sitä olohuoneesee jossa muut pojat oli jo.
Niall: Sä olit Saara?
Minä: Yep.
Harry: Heij, mikä sul on? Sun äiti on kans huolissaa.
Minä: Ei edellee mitää.
Zayn: mut muista. Sä voit aina puhuu meil jos kaikki ei oo hyvi.
Minä: Mmm..
Louis tuli sohvalle nosti mut sylii ja tuli lähemmäs. Se tapahtus. Sen huulet oli omillani.
Pojat: Uuuu.
____
Lol en ehi tekee pitkää. On mentäväää :D
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Tyttö kellarissa 3
Juu mul alkaa loppuu ideat xd.
Mut joo sori jossai tuol lukee " Emily" Ja jossai " Ellie" mul oli sillo kauhee paska päivä ni en keskittyny mut se emily on se ELLIE: Tajusikste :D.?
_______________________________________________________________________________
Niallin näkökulma :
Minä: Ellie, mitä sä teet?
Ellie ei sanonu mitää. Tiputti veitsen maahan ja meni seinää vasten ja siitä valus lattialle. Sen kyyneleet alko virtaamaa pitkin poskia. Menin halaamaan Ellietä lattialle. Harry juoksi yläkertaan. Jos se oikeesti ees tykkäs tost miks se ei tullu lohduttaa. Okei, okei Niall et mieti tollasta.
Minä: Ellie, mikä sul tuli?
Ellie: Ei mikää.
Elli juoksi yläkertaa ja menin hitaasti sen perässä. Annoin sen kyl mennä edeltä, koska pyysin et pojat menis puhumaa Harrylle. Mutta. Se oli jotain nii kamalaa ku mä menin yläkertaa.
Ellie ei ollu vessassa. Ei vierashuoneessa. Ei parvekkeella. Ei Zaynin, Liamin tai Louisin huoneessa. Ei pelisalissa. Viimine mis se vois olla on Harryn huone. Menin kattomaa, yllätys. Yllätys. Siellä se istus Harryn vieressä. Ne ei huomannu mua. Juoksin alakertaa, suoraan Louisin luokse. Halasin sitä niin kovaa kuin vain pystys.
Louis: Veliii, mikä sul on?
Niall: Harry ja. ja. ja Ellie. Ne istus vie-vierekkäi.
Louis: Ei se tarkota viel mitää.
Niall: Nii mut ku Harry rakastaa sitä. Mul ei oo mitää mahiksii.
Louisin näkökulma:
Niall on iha kuses toho tyttöö. Mun on pakko puhuu sen kaa. Ellie on saatava tajumaa et Niall on se oikee.
Lähin kävelee hitaasti ylös rappusii, menin suoraa vieras huoneesee jossa Ellie vietti aikaansa.
Minä: Ellie, saanko tulla? Mul ois asiaa!
Ellie: Mmm, tuu vaa.
Minä: Niall itki sun takii just äske.
Ellie: Miks?
Minä: Se rakastaa sua.
Ellie: Khyll.
Minä: Nyt sä kuuntelet!
Ellie: Mmmm!
Minä: Niall pelasti sut! Rakastu heti ku näki! Uhras uransa sen takii. Se haluu vaa auttaa sua. Sä oot sille se oikee. Sä et tiiä kui paljo se rakastaa sua.
Ellie: Mäki rakastuin siihe heti ku se oli pelastanu mut ja näi. Mä vaa pelkään puhuu sille koska rakastan sitä. Siks menin kysyy Harrylt apuu. Se autto mua. Se sano et mun pitää puhuu mun tunteista. Ja mä teen sen. Nyt!
Minä: Hyvä!
Ellie nousi sängyltä. Mä nousin. Mä katoin sitä silmii ja se tapahtus! Me halattii, pussasin sitä poskelle. Kaverina vaa.
Mun näkökulma:
Niall oli omas huoneessa. Menin sen luo ja huomasin et se oli itkeny, sil oli meinaa iha punaset silmät. Niall koitti peittää sen kasvoja mut mä otin sen leuasta kiinni ja katoin sitä silmii. Mä suutelin sitä nopeesti. Se sai hymyn huulille.
Minä: Rakastan sua! Aina! Harry vaa autto mua. Se käski mun puhuu sulle.
Niall: Mäki sua! Ja se on perus Harry.
Minä. Hhhahaha, ootte kaikki nii hauskoja.
Niall: Haluisiksä olla mun..
Niall sanos ennenku keskeytin sen ja sanoin " Tahdon"
Me suudeltii ja pojat huusi ja juoksi meiä luo.
Pojat. NELLIE!!!
__________________________________
Sori oikeest en jaksa ees korjata virheit, jotenki nii pal ahdistaa ja kaikkee. En tie ees miks mut kai se vaa kuuluu mun tän hetkisee elämää. En tie tuleeks täst enää jatkoo mut. nii,..
Ehdotuksii kenest teen seuraava..
Mut joo sori jossai tuol lukee " Emily" Ja jossai " Ellie" mul oli sillo kauhee paska päivä ni en keskittyny mut se emily on se ELLIE: Tajusikste :D.?
_______________________________________________________________________________
Niallin näkökulma :
Minä: Ellie, mitä sä teet?
Ellie ei sanonu mitää. Tiputti veitsen maahan ja meni seinää vasten ja siitä valus lattialle. Sen kyyneleet alko virtaamaa pitkin poskia. Menin halaamaan Ellietä lattialle. Harry juoksi yläkertaan. Jos se oikeesti ees tykkäs tost miks se ei tullu lohduttaa. Okei, okei Niall et mieti tollasta.
Minä: Ellie, mikä sul tuli?
Ellie: Ei mikää.
Elli juoksi yläkertaa ja menin hitaasti sen perässä. Annoin sen kyl mennä edeltä, koska pyysin et pojat menis puhumaa Harrylle. Mutta. Se oli jotain nii kamalaa ku mä menin yläkertaa.
Ellie ei ollu vessassa. Ei vierashuoneessa. Ei parvekkeella. Ei Zaynin, Liamin tai Louisin huoneessa. Ei pelisalissa. Viimine mis se vois olla on Harryn huone. Menin kattomaa, yllätys. Yllätys. Siellä se istus Harryn vieressä. Ne ei huomannu mua. Juoksin alakertaa, suoraan Louisin luokse. Halasin sitä niin kovaa kuin vain pystys.
Louis: Veliii, mikä sul on?
Niall: Harry ja. ja. ja Ellie. Ne istus vie-vierekkäi.
Louis: Ei se tarkota viel mitää.
Niall: Nii mut ku Harry rakastaa sitä. Mul ei oo mitää mahiksii.
Louisin näkökulma:
Niall on iha kuses toho tyttöö. Mun on pakko puhuu sen kaa. Ellie on saatava tajumaa et Niall on se oikee.
Lähin kävelee hitaasti ylös rappusii, menin suoraa vieras huoneesee jossa Ellie vietti aikaansa.
Minä: Ellie, saanko tulla? Mul ois asiaa!
Ellie: Mmm, tuu vaa.
Minä: Niall itki sun takii just äske.
Ellie: Miks?
Minä: Se rakastaa sua.
Ellie: Khyll.
Minä: Nyt sä kuuntelet!
Ellie: Mmmm!
Minä: Niall pelasti sut! Rakastu heti ku näki! Uhras uransa sen takii. Se haluu vaa auttaa sua. Sä oot sille se oikee. Sä et tiiä kui paljo se rakastaa sua.
Ellie: Mäki rakastuin siihe heti ku se oli pelastanu mut ja näi. Mä vaa pelkään puhuu sille koska rakastan sitä. Siks menin kysyy Harrylt apuu. Se autto mua. Se sano et mun pitää puhuu mun tunteista. Ja mä teen sen. Nyt!
Minä: Hyvä!
Ellie nousi sängyltä. Mä nousin. Mä katoin sitä silmii ja se tapahtus! Me halattii, pussasin sitä poskelle. Kaverina vaa.
Mun näkökulma:
Niall oli omas huoneessa. Menin sen luo ja huomasin et se oli itkeny, sil oli meinaa iha punaset silmät. Niall koitti peittää sen kasvoja mut mä otin sen leuasta kiinni ja katoin sitä silmii. Mä suutelin sitä nopeesti. Se sai hymyn huulille.
Minä: Rakastan sua! Aina! Harry vaa autto mua. Se käski mun puhuu sulle.
Niall: Mäki sua! Ja se on perus Harry.
Minä. Hhhahaha, ootte kaikki nii hauskoja.
Niall: Haluisiksä olla mun..
Niall sanos ennenku keskeytin sen ja sanoin " Tahdon"
Me suudeltii ja pojat huusi ja juoksi meiä luo.
Pojat. NELLIE!!!
__________________________________
Sori oikeest en jaksa ees korjata virheit, jotenki nii pal ahdistaa ja kaikkee. En tie ees miks mut kai se vaa kuuluu mun tän hetkisee elämää. En tie tuleeks täst enää jatkoo mut. nii,..
Ehdotuksii kenest teen seuraava..
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Tyttö kellarissa 2
Jatkoin, ei vaa mikää pitkä:D.
__________
Niallin näkökulma:
Harry: Niall. Ellie. Mitä?
Minä: Ellie. Miks sä kirjotat jotai itsemurhasta/ perheväkivallasta/ koulukiusaamisesta. Masennuksesta ja kaikesta? Miks?
Ellie: Se on vaa mun elämä. Ulospäi te näätte mitä teiä simät näyttää. Mä nään paljon enemmä.
Halusin kiusata muita ja saada ne nauramaa kunnolla. Olin ku patsas.
Pojat: NIALL!!!
Emily: Niall mitä nyt?
Olin hetken hiljaa ja huusin " RUOKA AIKA."
Kaikki alko nauramaan. En tienny miks. Otin Ellien syliin ja sen paperin. Vein Ellien rappuset alas ja ulos takapihalle. Laitoin grillin päälle ja revin paperia.
Minä: Sinne meni koulukiusaaminen. Sinne meni masennus. Sinne meni itsari. Sinne meni koulukiusaamine. Sinne meni perheväkivalta. Ja kaikki.
Harry: Niall, meil alkaa treenit kohta.
Minä: Juu. Ellie tuutko mukaa vai jäätkö tänne?
Ellie: Voisin jäähä tänne. Ja soittaa isälle.
Mun näkökulma:
Pian pojat lähtiki treeneihin. Jäin yksin isoon asuntoo. Otin kännykän ja sim kortin. Laitoin puhelimen päälle. Siellä oli isäni numero. Soitin, se piippasi. Piippasi. Ja piippasi.
Isä: " Timo"
Minä: "Isä"
Isä: " Emily. Missä sä oot? Missä sä oot ollu??"
Minä: " Oon Niall Horanin ja sen bändikaverien luona. Mut kidnapattii koulumatkalta ja Niall pelasti mut. "
Isä: " Hyvä että oot kunnossa. Mulla on ollu ikävä sua mut.."
Minä: " Mut..?"
Isä: " Oon Suomessa. Sairaalassa. Oon kuolemassa. "
Minä: " Mitä?!" Aloin itkemää.
Isä. " Mun on lopetettava. Soitan sulle jos mä en lähe. Mut Hyvästi rakas!"
Pojat tuli kotii ja Niall ja muut löysi mut vieras huoneesta. Makasin kyljellää ihan paikallaan. En sanonu sanaakaa pojille.
Harry: El, oks kaikki ok? Mikä sul on? El...
Minä: Ei mul oo mitää hätää. Kaikki on hyvi.
Niall: Ei oo kaikki hyvin! Sano!
Minä: On mulla!
Harry: Niall, saaks mä ja El puhuu?
Niall: Mmm..
Harryn näkökulma:
Minä: Ellie. Kerro, mä huomaan ku mun ihastus on huonossa kunnossa.
Ellie: MITÄ?!?
Minä: Ei siit enempää. Mut nii..
Ellie: Älä sano muille mut. Mun äiti kuoli ku olin lapsi. Ja nyt soitin mun isälle sen kidnappaukse jälkee, jolle oon puhunu viimeks 12 vuotiaana nini se sano et se voi kuolla. Ja oon yksi tääl.
Minä: Me ollaa sun tukena.
Pian me käveltii alakertaa. Ellie osas jo hiuka hymyillä. Se meni tietty ton blondi tyypi luo. Mä olin kyl rakastunu Elliee, mut Niall ehtis ensi. Mä oon tuntenu sen pari tuntii mut kuitenki. Rakastuin melkee ensi silmäyksellä. Se ei haluu mua, vaiks mä haluaisin sen. Mun silmäkulmasta alko valuu kyynel. Kaikki huomas sen.
Niall: Bro, mikä sul tuli?
Minä: En kerro ketä mut tiiätkö sen ku on rakastunu tyttöö ja se tyttö on rakastunu toisee poikaa. Ja se poika on tosi komee. Ja näi. Eli yksipuolista rakkautta.
Niall: En tiiä. Mut bro anna hali.
Kaikki tuli halaamaa mua ja Ellie vikana. Se kuiskas mun korvaa sanat " En rakasta tota".
Niallin näkökulma:
Kuulin mitä Ellie kuiskas Harrylle. Tiesin et Harry tarkotti Elliee sillä mitä se sanos. Mun piti saada Ellie itelleni, mäki rakastin sitä. En tienny mitä tekisin. Menin Ellien vieree istumaa.
Minä: Katotaa leffaa. Ja syödäääää.-
Zayn: Toi ei ollu mitää uutta sun suusta.
Kaikki nauro. Paitsi Harry. Se istus vaa ja kattos lattiaa ja välillä kattoo.
Hain pizzaa mulle ja Elliel. Ellie ei kuitenkaa halunnu syödä. Se oli iha lämmin. Otin sen harmaata hupparii pois mut se koitti estellä. Otin kuitenki. Se laitto käden hupparin alle ja katoin mitä se ois siihe kirjottanu. Varmaa joitain " Harryyyy <3" ym..
Mutta. Ei ollu.
Liam: Mitä toi on?
Ellie: Hmm, ei mitää.
Niall: Siinähä on arvet. Syvät arvet isot arvet. Jossa lukee " i'm fine"
Ellie juoksi keittiöö. Tuli veitsen kanssa ja näytti sitä meille..
Ellie: TÄLLÄ SAA PAHAN OLON POIS.
Nielaisin äänekkäästi. Pojat kattoi mua ja Elliee vuorotellen.
_____________
SORISORI SORI. Tälläne Angst tarina taas. Ite vaa en saa päähä muuta::D
Mut siis ette tekää mitää tavallisii olis jos oisitte hyväksi käytettyi jossai pienes mökis.
Mut joo.
Virheet on koristeit :D
Tyttö kellarissa 1.
Moi, alotin taas uude. EDELLEE kirjotan puhe/ kirjakielellä. :)..
En oo miettiny juonta. Katotaa mihi menee (;
__________________
Mooi, oon Ellie. En tiiä tarkallee vanhaks mä oon. Olin ainaki 12 kun mut tuotii tänne. Tä on joku pieni asunto. Joku mies pitää mua täällä, päivisin se on tosi mukava. Öisin mä pelkään sitä.
En tiiä kaua oon ollu täällä. Varmaa pariset vuodet. En tienny sen miehen nimee. Mulle se oli vaa mies. Sil oli kyl joku naine, muttei se asu tääl ja on paristi käyny tääl. Se ei tiiä musta. Oon aina sillo piilos perunakellarissa. Joo kuulostaa vähä oudolta. Mut mul on normit ruskeet hiukset, jotka on hiema yli rintojen. Ja sellaset oudot silmät. Jotka kuulemma "kimaltelee" kun mä pelkään. Jännitän tai valehtelen. Oon aika paljo mun äidi näköne.
Se kuoli onnettomuudessa. Jäi junan alle ku mä olin ekalla luokalla. Ja mun isä oli juoppo.
Mä inhosin sitä. Mulla oli puhelin, millä en voinu soittaa. Sen sim-kortti oli keittiön kaapissa. Siis tän miehen keittiön kaapissa.
Mä pystyin kyl pelaa ja tällee. Mul oli "oma huone" se oli keittiö vieressä. Se mun huoneen ovi oli auki ja joku poika näki mut. Sil pojal oli ihanat silmät ja ihanat vaaleet hiukset.
Mies: Nii siitä toi perunakellari. Ni se voi olla sun käytössä sit vaan viikon.
Poika: Joo. Sopii. Oks tuol huonees joku? Vai kuvittelenko?
Mies: Ei! Siis joo okei hyvä ku sopii. E. Ei siel oo ketää. Asun yksi.
Pojan näkökulma:
Siel oli joku. Ja mä aijon ottaa selvää.
Mun näkökulma:
Se mies tuli tänne. Mua alko pelottaa, koska tä ovi oli ollu raollaa ja se EI sais olla auki.
Mies: Mitä toi äskene oli? Tä ovi pysyy kii. Mä lähen nyt töihi.
Minä: An. Anteeks. Okei.
Ovi pamahti kiinni. Huokaisin. En oo enne uskonu rakkautee ensi silmäyksel. Mut nii se ny tais olla. Sen pojan kasvot pyöris mun silmissä. Aika kulus ja kulus. Ovi aukes hiljaa. Joku tuli sisälle ja avas hiljaa mun oven. Mä pelkäsin. Se ei ollu ainakaa se mies. Se avas oven kokonaa ja tuli polvillee mun luo. Se oli se blondi johon olin kai ihastunu heti ensi silmäyksellä.
Poika: Mua jäi huolestuttaa se aamune. Oks toi sun isä?
Minä: Ei. En tunne. Mut en jaks selittää.
Poika: Ota tärkeimmät kamat ja tuu mun mukaa.
Minä: En voi. Mä pelkään sitä miestä..
Poika: Luota muhu. Sä nyt tuut mun mukaa!
Pian olin jo pakannu kaikki tarpeellisen. Olin menossa jo ovesta ulos kunnes muistin. Kirjotin lapun " Mies. En koskaa saanu tietää sun nimee. Sä olit mulle kun isä. Ja äiti. Samaa aikaa. Rakastan sua. Rakkaudella Ellie:)<3 Ps. Rakastan sua aina. Mun pelastaja vaa tuli"
Otin viellä sim korttini kaapista ja lähdimme. Autossa istuessa me mentii varmaan kolme kilsaa ennenku se pelto/ metsä alue loppus.
Poika: Jäädää tähä puskan taakse oottaa et Sami menee kotii. Oon muute Niall.
Minä: Miks? Ai, sen nimi on siis Sami.. Ja miä oon Emily.
Niall: Kaunis nimi Emily. Yhtä kaunis ku sä oot. Vanhaks oot?
Minä: Ömm en tiiä. Mikä vuos nyt on?
Niall: Kesäkuu 2013.
Tyttö: Aaa oon sit tänä vuon. 21.
Niall. Okei. Kato Sami menee.
En sanonu mitää mä vaa itkin. Olin ollu ton kanssa siis melkee 9 vuotta. Oli se mulle tärkee vaikka se tekiki mulle paljo pahaa.
Niall: Pidä kiinni Ellie. Se näki meiät.
Niall lähti ajamaa Samia karkuu. Pia se ei seurannu meitä ja oltii ison valkosen talon pihalla. Niall vei mut sisälle taloo. Sieltä tuli vastaa neljäpoikaa.
Kiharapäinen: Kukas toi on?
Niall: Ellie, ei siitä enempää. Se nukkuu vierashuoneessa!
Kiharapäinen: Okaay. Mä oon Harry. Toi on Louis. Toi on Zayn. Toi on Liam. Ja nii.. Ja sä oot Ellie.
Nyökkäsin ja lähdin kulkemaan tuon ihanan blondin perässä yläkertaan.
Niall jätti mut yksin huoneesee. Pyysin vaa peperin ja kynän. Aloin kirjottamaa ei menny kauaa ku kaikki pojat tuli vierashuoneesee. Mä vaa itkin siinä sängyllä se paperi kädessä.
Niallin näkökulma:
Me tultii poikienkaa huoneesee ja näin ku Elli itki paperi kädessä.
Minä: Ellie, mikä sul on?
Ellie: Ei mikää.
Ellie alko pyyhkii äkkii kyyneliä sen vaatteisiin.
Minä: Sul on samalaiset silmät ku jollai on. Kimaltelee ku valehtelee.
Ellie: Mmmm. Äidin silmät.
Koitin ottaa Ellien kädestä paperin.
Ellie: Niall, älä.
Otin paperin ja mun silmät avautus jalkapallon kokosiks. Ainakin,..
________________
Sori virheet. Ne on vaa koristeita :)
Kommentit on parhaita=)
En oo miettiny juonta. Katotaa mihi menee (;
__________________
Mooi, oon Ellie. En tiiä tarkallee vanhaks mä oon. Olin ainaki 12 kun mut tuotii tänne. Tä on joku pieni asunto. Joku mies pitää mua täällä, päivisin se on tosi mukava. Öisin mä pelkään sitä.
En tiiä kaua oon ollu täällä. Varmaa pariset vuodet. En tienny sen miehen nimee. Mulle se oli vaa mies. Sil oli kyl joku naine, muttei se asu tääl ja on paristi käyny tääl. Se ei tiiä musta. Oon aina sillo piilos perunakellarissa. Joo kuulostaa vähä oudolta. Mut mul on normit ruskeet hiukset, jotka on hiema yli rintojen. Ja sellaset oudot silmät. Jotka kuulemma "kimaltelee" kun mä pelkään. Jännitän tai valehtelen. Oon aika paljo mun äidi näköne.
Se kuoli onnettomuudessa. Jäi junan alle ku mä olin ekalla luokalla. Ja mun isä oli juoppo.
Mä inhosin sitä. Mulla oli puhelin, millä en voinu soittaa. Sen sim-kortti oli keittiön kaapissa. Siis tän miehen keittiön kaapissa.
Mä pystyin kyl pelaa ja tällee. Mul oli "oma huone" se oli keittiö vieressä. Se mun huoneen ovi oli auki ja joku poika näki mut. Sil pojal oli ihanat silmät ja ihanat vaaleet hiukset.
Mies: Nii siitä toi perunakellari. Ni se voi olla sun käytössä sit vaan viikon.
Poika: Joo. Sopii. Oks tuol huonees joku? Vai kuvittelenko?
Mies: Ei! Siis joo okei hyvä ku sopii. E. Ei siel oo ketää. Asun yksi.
Pojan näkökulma:
Siel oli joku. Ja mä aijon ottaa selvää.
Mun näkökulma:
Se mies tuli tänne. Mua alko pelottaa, koska tä ovi oli ollu raollaa ja se EI sais olla auki.
Mies: Mitä toi äskene oli? Tä ovi pysyy kii. Mä lähen nyt töihi.
Minä: An. Anteeks. Okei.
Ovi pamahti kiinni. Huokaisin. En oo enne uskonu rakkautee ensi silmäyksel. Mut nii se ny tais olla. Sen pojan kasvot pyöris mun silmissä. Aika kulus ja kulus. Ovi aukes hiljaa. Joku tuli sisälle ja avas hiljaa mun oven. Mä pelkäsin. Se ei ollu ainakaa se mies. Se avas oven kokonaa ja tuli polvillee mun luo. Se oli se blondi johon olin kai ihastunu heti ensi silmäyksellä.
Poika: Mua jäi huolestuttaa se aamune. Oks toi sun isä?
Minä: Ei. En tunne. Mut en jaks selittää.
Poika: Ota tärkeimmät kamat ja tuu mun mukaa.
Minä: En voi. Mä pelkään sitä miestä..
Poika: Luota muhu. Sä nyt tuut mun mukaa!
Pian olin jo pakannu kaikki tarpeellisen. Olin menossa jo ovesta ulos kunnes muistin. Kirjotin lapun " Mies. En koskaa saanu tietää sun nimee. Sä olit mulle kun isä. Ja äiti. Samaa aikaa. Rakastan sua. Rakkaudella Ellie:)<3 Ps. Rakastan sua aina. Mun pelastaja vaa tuli"
Otin viellä sim korttini kaapista ja lähdimme. Autossa istuessa me mentii varmaan kolme kilsaa ennenku se pelto/ metsä alue loppus.
Poika: Jäädää tähä puskan taakse oottaa et Sami menee kotii. Oon muute Niall.
Minä: Miks? Ai, sen nimi on siis Sami.. Ja miä oon Emily.
Niall: Kaunis nimi Emily. Yhtä kaunis ku sä oot. Vanhaks oot?
Minä: Ömm en tiiä. Mikä vuos nyt on?
Niall: Kesäkuu 2013.
Tyttö: Aaa oon sit tänä vuon. 21.
Niall. Okei. Kato Sami menee.
En sanonu mitää mä vaa itkin. Olin ollu ton kanssa siis melkee 9 vuotta. Oli se mulle tärkee vaikka se tekiki mulle paljo pahaa.
Niall: Pidä kiinni Ellie. Se näki meiät.
Niall lähti ajamaa Samia karkuu. Pia se ei seurannu meitä ja oltii ison valkosen talon pihalla. Niall vei mut sisälle taloo. Sieltä tuli vastaa neljäpoikaa.
Kiharapäinen: Kukas toi on?
Niall: Ellie, ei siitä enempää. Se nukkuu vierashuoneessa!
Kiharapäinen: Okaay. Mä oon Harry. Toi on Louis. Toi on Zayn. Toi on Liam. Ja nii.. Ja sä oot Ellie.
Nyökkäsin ja lähdin kulkemaan tuon ihanan blondin perässä yläkertaan.
Niall jätti mut yksin huoneesee. Pyysin vaa peperin ja kynän. Aloin kirjottamaa ei menny kauaa ku kaikki pojat tuli vierashuoneesee. Mä vaa itkin siinä sängyllä se paperi kädessä.
Niallin näkökulma:
Me tultii poikienkaa huoneesee ja näin ku Elli itki paperi kädessä.
Minä: Ellie, mikä sul on?
Ellie: Ei mikää.
Ellie alko pyyhkii äkkii kyyneliä sen vaatteisiin.
Minä: Sul on samalaiset silmät ku jollai on. Kimaltelee ku valehtelee.
Ellie: Mmmm. Äidin silmät.
Koitin ottaa Ellien kädestä paperin.
Ellie: Niall, älä.
Otin paperin ja mun silmät avautus jalkapallon kokosiks. Ainakin,..
________________
Sori virheet. Ne on vaa koristeita :)
Kommentit on parhaita=)
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
I Hate My Life 4
Harryn näkökulma:
Minä: An, miks? Miks sä teit tän?
Anni: Koska. Koska mä en jaksa.
Louisilla alko kyyneleet virtaamaa ja se otti Annin sylii. Olin jotenki nii mustasukkane mä olin rakastunu toho tyttöön. Sil oli vaa nyt vähä vaikeet. Mut mä haluun auttaa sitä. Louis kanto Annin tietty sen huoneesee.
Louis: Saaks mä puhuu hetke tonkaa?
Minä: Kai si..
Louisin näkökulma:
Aloin laittamaa Annille pientä sidettä kätee. Sil oli käsi iha täynnä viiltoja. Vasemmalta oikeelle. Ja ylhäältä ylös. Se oli kauheen näköstä.
Minä: An.
Anni: mmmm...
Minä: Haluutsä puhuu siitä?
Anni: Emmätiä.
Minä: No haluut sä siis. Kerro.
Anni: Emmä ainakaa nyt. Haluun vaa ulos.
Mun näkökulma:
Louis ja Harry oli molemmat nii ihanii ihmisii. Mut en voinu vaa puhuu Louisille. En tiiä miks. Olin tainnu oikeesti rakastuu molempii.
Harry: No. Oliks kivaa?
Minä: Ei! Mennääks ulos?
Harry: En ois uskonu ET sä sanot ton.
Minä: Mmmm..
Lähdin Harrynkaa ulos. Sen viiltely jälkee mua kyl heikotti aika lailla. Mut en viitinnyt sanoo Harryl ja Louisil mitää. Ne vaa käskis mut syömää. Mä ja Harry käveltii käsi kädes lähel oleva puistonläpi ja jäätii istumaa penkille. Suikulähteen lähelle. Oli pitkää hiljasta.
Minä: Harry.
Harry: An! Mikä sul on? Oot iha kalpee ja näi!?
Minä: Hui. hui. Huippaa. Sattuu pää.
Silmis sumeni.
Harryn näkökulma:
Olin nyt sairaalassa Annin kanssa. Syytä ei tiedetty miks Anni pyörtys. Se ei kuulemma johtunu sen vakavasta alipainosta, vaiks sitä kyl epäiltii.
Anni: Mis mä oon?
Minä: Oot sairaalas. Sä pyörryit, muistatko? Onko kaikki ok?
Anni: En. En mä kyl muist. Ei, tai siis emmätiä. Pää särkee.
Hoitaja tuli huoneesee. Mun ja Annin silmät tuijotti hoitajaa.
Hoitaja: Tulisiko poikaystävä käymään käytävällä?
Harry: En oo poikaystävä. Mut kuitenki joo.
Käytäväl hoitaja kattos mua ja mä sitä.
Minä: NO? KERRO? Oks kaikki okei?
Hoitaja: No otan osaa mutta. Anni voi kuolla.
Minä: MITÄ? MIKS!?
Hoitaja: Sil on sisällä jotain en tiiä mitä, mut sen sisäelimet on kärsiny liikaa.
En sanonu mitää lähin sairaalasta ulos, käskin vaa hoitajan olla kertomatta Annille. Ja sanoo et mä lähin kotoo käymää. Louis tuli vastaa.
Louis: Hei bro, ootsä kunnos?
Aloin itkemää ja halasin Louista.
Louis: Harry mikä on?
Minä: An- An. Anni. vo voi kuolla.
Louis: KUOLLA?!
Minä: Sen sisäelimet tai jotku on kärsiny liikaa.
Louis alko kans itkemää. Huomasin heti et silläki on tunteita Anniii kohtaa. Nyt ei ollu aika miettii sitä. Me lähettii sairaalalle. Pian me päästiinki sinne. Anni makas siinä sängyllä, sen kunto oli huonontunu. Se oli ku haamu. Kaunis haamu.
Anni: Kuulin että voin kuolla. Mutta.
Louis: Sä et kuole. Mutta mitä.
Anni: Mä rakastan teitä molempii enemmänku mitää muuta.
Harry: Mä rakastan sua.
Louis. Nii mäki.
Kuulin ekan kerran ku Anni nauraa kunnolla. Ihmettelin että se pystys nauramaa tässäki tilanteessa.
Mun näkökulma:
Mä olin jotenki tienny tästä. Ja tiesin mistä se johtuu.
Minä: Harry mä tiiän miks mä kuolen.
Molemmat pojat: MIKS? SÄ ET KUOLE!
Minä: Vedin päivittäi yli annostukse lääkkeitä. SHH..
Louisin näkökulma:
Yht'äkkiä hiljaisuuden rikkos koneet. Annin silmät meni kiinni ja kone piti kovaa ääntä " PIIP. PIIP."
Hoitajat tuli huoneesee ja käski meidän poistuu.
Harry suuteli Annia ja Harryn kyyneleet tippus Annin naamalle.
Harry: Anni. Mä oon sun mukana aina.
Minä: Anni, mä rakastan sua. Ajattelen aina sua.
Suutelin Annia. Niin teki taas Harrykin.
Anni: Ikuisesti?
Minä ja Harry: IKUISESTI!
Anni: Hyvästi! RAKASTAN TEITÄ!
Annin silmät alko menemää hitaasti kiinni. Se oli viiminen hetki Annin kanssa.
Annin silmästä tuli viimiset kyyneleet. Harry otti ne pulloon joka sillä oli mukana.
Me mentii Harrynkaa käytävälle ja ei menny kauaa ku Annin ovi aukes.
Hoitaja: Olen pahoillani!
Harry juoksi ja otti Annin kädestä kiinni. Itki. Itki ja itki. Mä jäin mielummi hetkeks käytäväl miettimää asioita.
Annin näkökulma:
Se oli nyt meno. Viimine mitä mä näin oli Louis ja Harry. Viimine mitä mä kuulin oli Louisin ja Harryn äänet. Viimine ketä mua suuteli oli Harry ja Louis. Mä niin rakastin niitä. Harry oli mun vieressä. Mä tunsin ja näin sen jotenki. Vaikka mä en ollu enää siellä. Kuulin kans ku Harry kuiskas mun korvaa " Anni ikuisesti!"
________________
LOl, loppu. Mut vaikka ite kirjotan ni oon herkimillää ollu tnä ni itken :D
Minä: An, miks? Miks sä teit tän?
Anni: Koska. Koska mä en jaksa.
Louisilla alko kyyneleet virtaamaa ja se otti Annin sylii. Olin jotenki nii mustasukkane mä olin rakastunu toho tyttöön. Sil oli vaa nyt vähä vaikeet. Mut mä haluun auttaa sitä. Louis kanto Annin tietty sen huoneesee.
Louis: Saaks mä puhuu hetke tonkaa?
Minä: Kai si..
Louisin näkökulma:
Aloin laittamaa Annille pientä sidettä kätee. Sil oli käsi iha täynnä viiltoja. Vasemmalta oikeelle. Ja ylhäältä ylös. Se oli kauheen näköstä.
Minä: An.
Anni: mmmm...
Minä: Haluutsä puhuu siitä?
Anni: Emmätiä.
Minä: No haluut sä siis. Kerro.
Anni: Emmä ainakaa nyt. Haluun vaa ulos.
Mun näkökulma:
Louis ja Harry oli molemmat nii ihanii ihmisii. Mut en voinu vaa puhuu Louisille. En tiiä miks. Olin tainnu oikeesti rakastuu molempii.
Harry: No. Oliks kivaa?
Minä: Ei! Mennääks ulos?
Harry: En ois uskonu ET sä sanot ton.
Minä: Mmmm..
Lähdin Harrynkaa ulos. Sen viiltely jälkee mua kyl heikotti aika lailla. Mut en viitinnyt sanoo Harryl ja Louisil mitää. Ne vaa käskis mut syömää. Mä ja Harry käveltii käsi kädes lähel oleva puistonläpi ja jäätii istumaa penkille. Suikulähteen lähelle. Oli pitkää hiljasta.
Minä: Harry.
Harry: An! Mikä sul on? Oot iha kalpee ja näi!?
Minä: Hui. hui. Huippaa. Sattuu pää.
Silmis sumeni.
Harryn näkökulma:
Olin nyt sairaalassa Annin kanssa. Syytä ei tiedetty miks Anni pyörtys. Se ei kuulemma johtunu sen vakavasta alipainosta, vaiks sitä kyl epäiltii.
Anni: Mis mä oon?
Minä: Oot sairaalas. Sä pyörryit, muistatko? Onko kaikki ok?
Anni: En. En mä kyl muist. Ei, tai siis emmätiä. Pää särkee.
Hoitaja tuli huoneesee. Mun ja Annin silmät tuijotti hoitajaa.
Hoitaja: Tulisiko poikaystävä käymään käytävällä?
Harry: En oo poikaystävä. Mut kuitenki joo.
Käytäväl hoitaja kattos mua ja mä sitä.
Minä: NO? KERRO? Oks kaikki okei?
Hoitaja: No otan osaa mutta. Anni voi kuolla.
Minä: MITÄ? MIKS!?
Hoitaja: Sil on sisällä jotain en tiiä mitä, mut sen sisäelimet on kärsiny liikaa.
En sanonu mitää lähin sairaalasta ulos, käskin vaa hoitajan olla kertomatta Annille. Ja sanoo et mä lähin kotoo käymää. Louis tuli vastaa.
Louis: Hei bro, ootsä kunnos?
Aloin itkemää ja halasin Louista.
Louis: Harry mikä on?
Minä: An- An. Anni. vo voi kuolla.
Louis: KUOLLA?!
Minä: Sen sisäelimet tai jotku on kärsiny liikaa.
Louis alko kans itkemää. Huomasin heti et silläki on tunteita Anniii kohtaa. Nyt ei ollu aika miettii sitä. Me lähettii sairaalalle. Pian me päästiinki sinne. Anni makas siinä sängyllä, sen kunto oli huonontunu. Se oli ku haamu. Kaunis haamu.
Anni: Kuulin että voin kuolla. Mutta.
Louis: Sä et kuole. Mutta mitä.
Anni: Mä rakastan teitä molempii enemmänku mitää muuta.
Harry: Mä rakastan sua.
Louis. Nii mäki.
Kuulin ekan kerran ku Anni nauraa kunnolla. Ihmettelin että se pystys nauramaa tässäki tilanteessa.
Mun näkökulma:
Mä olin jotenki tienny tästä. Ja tiesin mistä se johtuu.
Minä: Harry mä tiiän miks mä kuolen.
Molemmat pojat: MIKS? SÄ ET KUOLE!
Minä: Vedin päivittäi yli annostukse lääkkeitä. SHH..
Louisin näkökulma:
Yht'äkkiä hiljaisuuden rikkos koneet. Annin silmät meni kiinni ja kone piti kovaa ääntä " PIIP. PIIP."
Hoitajat tuli huoneesee ja käski meidän poistuu.
Harry suuteli Annia ja Harryn kyyneleet tippus Annin naamalle.
Harry: Anni. Mä oon sun mukana aina.
Minä: Anni, mä rakastan sua. Ajattelen aina sua.
Suutelin Annia. Niin teki taas Harrykin.
Anni: Ikuisesti?
Minä ja Harry: IKUISESTI!
Anni: Hyvästi! RAKASTAN TEITÄ!
Annin silmät alko menemää hitaasti kiinni. Se oli viiminen hetki Annin kanssa.
Annin silmästä tuli viimiset kyyneleet. Harry otti ne pulloon joka sillä oli mukana.
Me mentii Harrynkaa käytävälle ja ei menny kauaa ku Annin ovi aukes.
Hoitaja: Olen pahoillani!
Harry juoksi ja otti Annin kädestä kiinni. Itki. Itki ja itki. Mä jäin mielummi hetkeks käytäväl miettimää asioita.
Annin näkökulma:
Se oli nyt meno. Viimine mitä mä näin oli Louis ja Harry. Viimine mitä mä kuulin oli Louisin ja Harryn äänet. Viimine ketä mua suuteli oli Harry ja Louis. Mä niin rakastin niitä. Harry oli mun vieressä. Mä tunsin ja näin sen jotenki. Vaikka mä en ollu enää siellä. Kuulin kans ku Harry kuiskas mun korvaa " Anni ikuisesti!"
________________
LOl, loppu. Mut vaikka ite kirjotan ni oon herkimillää ollu tnä ni itken :D
torstai 4. heinäkuuta 2013
I Hate My Life 3
Ei ei nyytte. Se oli äiti. Mistä se ties et oon täällä.
Minä: Ei Harry se on äiti.
Harry: Jää tänne. Mee tonne mun vaatehuoneesee. NYT!!
Harryn näkökulma:
Anni meni mun vaatehuoneesee, niinku käskin. Lähin alakertaa laittae samal mun hiuksii.
Annin äiti: Missä se kakara on?
Minä: Enpä oo aamun jälkee nähny.
Annin äiti katto mua hetke ja sit löi mua ensi poskelle ja sitte suoraan nenää. Annin äiti oli nimeltää Minna. Minna lähti ovest ulos. Ja Louis katto mua sohvalt ja alko nauraa.
Louis: Sun ilme. kymppi plus.
Naurahdin ja Anni tuli mun luo, menin sohval istuu ja koitin piilotella mun naamaa. Anni kuitenki näki sen ja sen suu aukes. Louis nauro vaa vieres.
Minä: No vahva ämmä ainaki.
Anni: Äiti. Se. Se. Se ämmä saa kärsii.
Minä: Ei. Ei sen tarvii kärsii enempää.
Louis: Miten nii enempää?
Näin ku Anni kattos lattiaa ja liikutti sen varpaita. Otti mun kädestä kii ja puristi lujaa.
Minä: Anni, hengitä.
Louis oli keittiössä. Ja Anni lopetti mun käden puristamisen. Mun kätee jäi punaset jäljet.
Anni: Anteeks Harry, mua vaa ahdisti.
Minä:: Joo. Ei se mitää.
Halasin Annia takaa päi. Puristin silmäni kiinni ku tunsin sen vatsan. Se oli liian laiha.
Louis: Meil ei oo ruokaa.
Harry: Jeeps, mä käyn kaupassa. Pidä sä Annille seuraa.
Louis: Yeah.
Annin näkökulma:
Harry lähti ovesta ulos, se oli jotenki erinäköne naamasta. Se oli niinku. Äh, en osaa sanoo.
Louis hyppäs mun vieree ja olin iha hiljaa. Se vaa katto mua, koitin vältellä mun katsetta.
Louis: Hei Anni, mitäs sä haluaisit tehdä?
Minä: Ömm emmäny tiä.
Louis: Onks sul kaikki hyvin?
Minä: Mmm. O- on.
Louis: Ei oo. An, mä huomaan jos tyttö valehtelee mulle. Ainakin tässä tilanteessa.
Minä: No mitä vaikka ei ois.
Louis: Haluutko sä puhuu siitä?
Minä: Emmä tiä.
Louisin näkökulma;
Menin Annin vieree. En tienny oliko se Harryn kanssa yhessä, mutta kumminkin nostin sen mun syliin. Se katto mua pelokkaasti.
Louis: Noin, nyt sä voit kertoo. Harry käy muitten poikien luona sil menee pari tuntii.
Minä: Mä en osaa kertoo.
Louis: Sano mitä sydän haluu.
Minä. En haluu kertoo sitä ihan alkuu. Minkä vaan Harry tietää. Mut miä oon koukukiusattu ollu sen jälkeen ku mä vaihdoin kouluu. Eli aika kauan. Mua haukuttii esim: Huora. Läski. Ruma. Tapa ittes. Ja kaikkee.
Sit yks päivä en enää jaksanu, päätin mun itsari päivän. Se oli tänään. Mut Harry pelasti mut. Mä olin jo lähellä. Sit Harry vaa toi mut tänne. Ja nii.
Louis kuunteli koko ton ajan sanomatta sanaakaan, en tajunnu mite se jakso.
Minä: Ihan kauheeta. Mut muista sä oot alipainone, kaunis ja..
Anni: Mmm. Ja..
Minä: No ootko sä Harrynkaa yhessä?
Anni: Noh, en ainakaa viellä. Se kyl kysys mult mut en oo valmis mihinkää uutee suhteesee.
Louis: Hyvä. Tai siis okei.
Mun näkökulma:
Ovi aukes, luulin sen olevan Harry. Se oli valitettavasti mun todella ihana äiti. Se kattos mua suoraa silmii.
Minä: Louis. Louis auta.
Aloin itkemää ja Louis katto mua hetken. Sitte laski mut sohvalle. Olin ollut sen sylissä. Louis nousi hitaasti ja meni kohti ovea.
Louis: An, jää siihe.
Annin äiti: Toi kakara lähtee nyt mun mukaa.
Louis: Ei se lähe. Ulos mun kodista. Siis MEIÄN kodista.
Minä: Louis odota. Äiti mä oon jo 18. Kohta 19. Sä et enää päätä mun asioista.
Annin äiti: Jaa, no sit tä ei jää tähän.
Äiti tuli mua lähemmäs ja lähemmäs. Otti sen taskusta jonku esinee en nähny mikä se oli. Mut kuitenki sain siitä suoraa naamalle. Ja toisen kerran vatsaa. Äiti lähti ovesta. Juoksin yläkertaa Harryn huoneesee ja hyppäsin siihen sängylle. Ovi aukes hiljaa.
Louis: An, sä et enää nää sitä.
Minä: Mmm.
Louis tuli mun vieree ja käänsi mut selällee.
Louis: Sun naama on iha turvoksis. Tarviiks lähtee lääkärii?
Minä: EI!
Louis katto mua ja alko nostaa mun paitaa hitaasti, se kai halus nähä millaset jäljet sinne oli tullut. Vai oliko tullut ollenkaa.
Minä: Louis, älä ku.
Louis: An, kyllä.
Se nosti sen silleen että mun rinnat oli just ja just peitossa.
Louis: An, miks? Miks?
Minä: Mä kerroin sulle.
Louis otti mut syliin ja lähti kävelemää alas rappusia. Se vei mut keittiön tuolille ja avas jääkaapin. Pamautti sen kiinni, koska se ei tainnu muistaa ettei niil ollu mitää. Mutta. Se otti leivän ja laitto sen päälle suklaalevitettä. Toi sen mun etee ja mä tunsin kuinka oksennus ois halunnu tulla.
Louis: Mä sitte vahdin että sä syöt tän. Muute mä vien sut jonnekki kunno ammattilaiselle.
Minä: Louis, älä tee tätä mulle.
Louis ojensi leipää mulle, sillä olin tyntänyt sitä pois päi musta. Otin sen mun kätee ja haukkasin pienen palasen. Heitin leivän johonki ja juoksin yläkertaa. Suoraa vessaa. Otin sakset. Ne oli kai jotku hius sakset. Ja nostin mun hihaa. Vedin yhen viillon. Ja toisen. Hymyilin.
Sitte se mitä ei pitänyt tapahtuu ni tapahtus. Harry ja Louis tuli suihkuhuoneeseen olin kai sit jättäny vessa oven auki. Aloin itkemää ja lattia oli täynnä verta.--
___________
Ää virheet + ne on vaa koristeit. Muistakaa (;
Oli kiire. :(
Minä: Ei Harry se on äiti.
Harry: Jää tänne. Mee tonne mun vaatehuoneesee. NYT!!
Harryn näkökulma:
Anni meni mun vaatehuoneesee, niinku käskin. Lähin alakertaa laittae samal mun hiuksii.
Annin äiti: Missä se kakara on?
Minä: Enpä oo aamun jälkee nähny.
Annin äiti katto mua hetke ja sit löi mua ensi poskelle ja sitte suoraan nenää. Annin äiti oli nimeltää Minna. Minna lähti ovest ulos. Ja Louis katto mua sohvalt ja alko nauraa.
Louis: Sun ilme. kymppi plus.
Naurahdin ja Anni tuli mun luo, menin sohval istuu ja koitin piilotella mun naamaa. Anni kuitenki näki sen ja sen suu aukes. Louis nauro vaa vieres.
Minä: No vahva ämmä ainaki.
Anni: Äiti. Se. Se. Se ämmä saa kärsii.
Minä: Ei. Ei sen tarvii kärsii enempää.
Louis: Miten nii enempää?
Näin ku Anni kattos lattiaa ja liikutti sen varpaita. Otti mun kädestä kii ja puristi lujaa.
Minä: Anni, hengitä.
Louis oli keittiössä. Ja Anni lopetti mun käden puristamisen. Mun kätee jäi punaset jäljet.
Anni: Anteeks Harry, mua vaa ahdisti.
Minä:: Joo. Ei se mitää.
Halasin Annia takaa päi. Puristin silmäni kiinni ku tunsin sen vatsan. Se oli liian laiha.
Louis: Meil ei oo ruokaa.
Harry: Jeeps, mä käyn kaupassa. Pidä sä Annille seuraa.
Louis: Yeah.
Annin näkökulma:
Harry lähti ovesta ulos, se oli jotenki erinäköne naamasta. Se oli niinku. Äh, en osaa sanoo.
Louis hyppäs mun vieree ja olin iha hiljaa. Se vaa katto mua, koitin vältellä mun katsetta.
Louis: Hei Anni, mitäs sä haluaisit tehdä?
Minä: Ömm emmäny tiä.
Louis: Onks sul kaikki hyvin?
Minä: Mmm. O- on.
Louis: Ei oo. An, mä huomaan jos tyttö valehtelee mulle. Ainakin tässä tilanteessa.
Minä: No mitä vaikka ei ois.
Louis: Haluutko sä puhuu siitä?
Minä: Emmä tiä.
Louisin näkökulma;
Menin Annin vieree. En tienny oliko se Harryn kanssa yhessä, mutta kumminkin nostin sen mun syliin. Se katto mua pelokkaasti.
Louis: Noin, nyt sä voit kertoo. Harry käy muitten poikien luona sil menee pari tuntii.
Minä: Mä en osaa kertoo.
Louis: Sano mitä sydän haluu.
Minä. En haluu kertoo sitä ihan alkuu. Minkä vaan Harry tietää. Mut miä oon koukukiusattu ollu sen jälkeen ku mä vaihdoin kouluu. Eli aika kauan. Mua haukuttii esim: Huora. Läski. Ruma. Tapa ittes. Ja kaikkee.
Sit yks päivä en enää jaksanu, päätin mun itsari päivän. Se oli tänään. Mut Harry pelasti mut. Mä olin jo lähellä. Sit Harry vaa toi mut tänne. Ja nii.
Louis kuunteli koko ton ajan sanomatta sanaakaan, en tajunnu mite se jakso.
Minä: Ihan kauheeta. Mut muista sä oot alipainone, kaunis ja..
Anni: Mmm. Ja..
Minä: No ootko sä Harrynkaa yhessä?
Anni: Noh, en ainakaa viellä. Se kyl kysys mult mut en oo valmis mihinkää uutee suhteesee.
Louis: Hyvä. Tai siis okei.
Mun näkökulma:
Ovi aukes, luulin sen olevan Harry. Se oli valitettavasti mun todella ihana äiti. Se kattos mua suoraa silmii.
Minä: Louis. Louis auta.
Aloin itkemää ja Louis katto mua hetken. Sitte laski mut sohvalle. Olin ollut sen sylissä. Louis nousi hitaasti ja meni kohti ovea.
Louis: An, jää siihe.
Annin äiti: Toi kakara lähtee nyt mun mukaa.
Louis: Ei se lähe. Ulos mun kodista. Siis MEIÄN kodista.
Minä: Louis odota. Äiti mä oon jo 18. Kohta 19. Sä et enää päätä mun asioista.
Annin äiti: Jaa, no sit tä ei jää tähän.
Äiti tuli mua lähemmäs ja lähemmäs. Otti sen taskusta jonku esinee en nähny mikä se oli. Mut kuitenki sain siitä suoraa naamalle. Ja toisen kerran vatsaa. Äiti lähti ovesta. Juoksin yläkertaa Harryn huoneesee ja hyppäsin siihen sängylle. Ovi aukes hiljaa.
Louis: An, sä et enää nää sitä.
Minä: Mmm.
Louis tuli mun vieree ja käänsi mut selällee.
Louis: Sun naama on iha turvoksis. Tarviiks lähtee lääkärii?
Minä: EI!
Louis katto mua ja alko nostaa mun paitaa hitaasti, se kai halus nähä millaset jäljet sinne oli tullut. Vai oliko tullut ollenkaa.
Minä: Louis, älä ku.
Louis: An, kyllä.
Se nosti sen silleen että mun rinnat oli just ja just peitossa.
Louis: An, miks? Miks?
Minä: Mä kerroin sulle.
Louis otti mut syliin ja lähti kävelemää alas rappusia. Se vei mut keittiön tuolille ja avas jääkaapin. Pamautti sen kiinni, koska se ei tainnu muistaa ettei niil ollu mitää. Mutta. Se otti leivän ja laitto sen päälle suklaalevitettä. Toi sen mun etee ja mä tunsin kuinka oksennus ois halunnu tulla.
Louis: Mä sitte vahdin että sä syöt tän. Muute mä vien sut jonnekki kunno ammattilaiselle.
Minä: Louis, älä tee tätä mulle.
Louis ojensi leipää mulle, sillä olin tyntänyt sitä pois päi musta. Otin sen mun kätee ja haukkasin pienen palasen. Heitin leivän johonki ja juoksin yläkertaa. Suoraa vessaa. Otin sakset. Ne oli kai jotku hius sakset. Ja nostin mun hihaa. Vedin yhen viillon. Ja toisen. Hymyilin.
Sitte se mitä ei pitänyt tapahtuu ni tapahtus. Harry ja Louis tuli suihkuhuoneeseen olin kai sit jättäny vessa oven auki. Aloin itkemää ja lattia oli täynnä verta.--
___________
Ää virheet + ne on vaa koristeit. Muistakaa (;
Oli kiire. :(
perjantai 28. kesäkuuta 2013
I hate my life 2
Jatkuu Harryn näkökulmasta.
Minä: Anni rauhotu, mä oon tässä.
Anniu alkoi rauhottuu. Yhtäkkii se vaa alko itkee siinä ja tuli ite halaamaaan mua. Hetke mä ajattelin et mitä, eka se pelkäs ku koskin siihe mut sit se ite tuli. Joo, joo nyt ei oo aika murehtii sitä.
Anni: Harry, mä meen viel sen luo sinne taivaasee. Sä et voi estää sitä. Et sä pysty joka paikkaa miuu seuraa.
Olin hetken hiljaa, Anni sanos ton tosi hiljasella ja niin sanotusti ujosti. Se makas nyt silleen et sen pää oli mun jalkojen päällä ja jalat sohvalla. Mun silmä kulmasta alko valuu kyynel. Anni huomas sen ja teki sen minkä mä tein sille bussissa. Se pyyhkis sen siis pois.
Louis tuli kotii ja Anni nousi. Se oli ihan paniikis, en kyl tiiä miks. Louis hymyili sille ja sit Anni alko itkemää. Se oli tosi sulone ku se itki, mut oli pakko vaa halata sitää. Kovempaa ja kovempaa.
Kannoin Annin yläkertaa mun huoneesee.
Mun näkökulma:
Mä en tie ees miks aloin itkee. Kai siks ku Harry oli ainut poika kenel olin parii vuotee ees puhunu. Ja Louisin isä oli oikeesti Darjan isä. Tai siis ei sitä ketää muu tiennykkää kun äiti. Tuskin Louisin isäkää tiedä mitä Darjalle on tapahtunu.
Harry: Anni, kuka se tyttö oli siinä taulussa?
Minä: Mun sisko. Tai siis sisko puoli. Se, se.. Ei mitää.
Harry: Kerro kun kerra alotitki, kyl mä sua jaksan kuunella.
Harry hymyili ja katsoi ihanilla silmillään mun silmiin.
Minä: No, ömm. . Mut.. Öö.. Siis mun vanhemmat eros monta vuotta sitte. Sit mun äiti tapas miehen. Sä kyl tunnet sen miehen. Se mies oli varattu mutta sai mun äidin kanssa lapsen. Ja sitte mun isä alko niin sanotusti "vainoo" mun sisko puolta ja äitiä. Sitte..
Aloin itkemää ja en pystyny kertomaa enempää.
Harry: Kerro vaan rauhallisesti..
Minä: Sit- sitten. Näin mun isän meillä, se otti mun siskon Darjan ja vei sen. Se vei sen sille uimarannalle missä sä valitettavasti pelastit mut. Ja sitte se lähti veneenkanssa, mä juoksin sille rannalle ja juoksin vetee sen venee perässä ja uin kun en ylettyny pohjaa. Se vene oli nopeempi kun mä ja uppos, koska isä ampus moottorin ja pohjan. Olin paniikissa ja uin sinne veneelle ja sitte siellä ettisin vedestä Darjaa. En löytäny Darjaa, enkä isää.
Olin tyhmä ku lähin sieltä. Olin itserakas, halusin pelastaa itteni. Ja jätin Darjan sinne jonnekki.
Pääsin kotii ja en voinu kertoo äidille, se näki pihalta ku juoksin sen isän ja Darjan perää, se ei ite päässy koska sil oli jalka ollu just leikkaukses. Sit sanoin vaa etten enää nähny niit ku ne meni kaupalta johonki autoon. Enkä nähny rekkaria. Sit tulin tohon kouluu, mul ei ollu ketää kavereita. Ja mua haukuttiin. Ja sit kerra en enää jaksanu, aloin viiltelee ja laihduttaa. Koitin olla välittämättä niisät haukuista mut mun ajatukset meni aina Darjaa. Se oli sentää ollu miun kaveri. Ne haukut ja ne ku mut hakattii aina koulu jälkee ni sai mut ajattelee joka ilta asioit. Yks yö päätin päivän. Päivän millo tapan itteni. Se oli tänää. Sää estit sen. Seuraavat loppupäivät mä koitan. Sä et voi estää mua. On olemassa yks lempeä kasvonen ja ihana Harry Styles, joka ei voi ehtii joka paikkaa. Sit sä varmaa tiiätki miks mua hakataa koulun jälkee, eli iha sama.
Harry oli kuunellu koko tarinan ihan hiljaa ja keskittyneesti, en tajunnut mite joku voi jaksaa kuunellu mun ääntä..
Harry: Anni. Et sä ois mitenkää voinu enää pelastaa Darjaa. Se oli aika pienikin ku se kuoli. Sä kuitenki yritit. Niist haukuist ja siit et sua hakataa ni ei oo mitää järkee. Tai siis ne on vaa kateellisii. Sä oot aina ollu kaunis ja laiha. Sittenkun mä huomasin että sä aloit viiltelee ja laihduttaa ni mun huomio kiinnittys suhun. En oo koskaa uskoltanu tulla sulle puhumaa tai mitää. En mä tiiä miks sua hakataa koulun jälkee. Kerro?
Minä: Koska. Kun mä rakastan sua, ja ne luki mun päiväkirjaa.
¨
Harry kattos mua silmii hetken hämmästyneenä ja sitten hymyili.
Harry: Anni. Mäki oon rakastanu sua, siitä asti ku tajusin mimmone sä oot.
Harry tuli lähemmäs ja otti mun takaraivosta kiinni hellästi ja veti mua lähemmäs. Sitten se tapahtus, Harryn huulet oli omillani se tuntus jotenki niin ihanalta. Näin kun Harryn tyttöystävä seisos ovella suu auki.
Harryn tyttöystävä: Harry. Tä oli tässä. Sä nuoleskelet täällä tollast läskii huoraa. Vitun rumaa paskaa. Suoraa sanottuna hyi saatana. Ja Anni tä ei jää tähän.
Harryn tyttöystävä lähti ovet paukkuen ja laskin mun katseen maaha. Tällä kertaa pystyin pidättää mun kyyneleet. Harry halas mua.
Harry: Se ei kuulemma oo ollu munkaa muutaku suosion takii yhessä. Kuulin sen yhissä bileissä.
En vastannu Harrylle mitää. Se alko silittää mun reisiä. Kunnes jatko puhumist.
Harry: Mä miettisin et nyt ku en oo enää Jonnan kaa ni haluisitko olla mun kaa yhes?
Minä: Emmätiä, sä ansaitset paljo parempaa. Oon vaa välikäsi mitä tarvitaan hetkellisesti.
Harry: Et sä oo välikäsi. No mitä sanot?
Minä: No en ainakaa viellä.
Kuulin oven avautuvan alhaalta lujaa. Joku tuli sisälle rytinällä ja huusi: " Missä se ämmä on"
Tunnistin äänen se oli. Se oli...
_____________
lol sori virheet koska äiti käskee pois koneelt c;
Koitin kuitenki tehä c;
Minä: Anni rauhotu, mä oon tässä.
Anniu alkoi rauhottuu. Yhtäkkii se vaa alko itkee siinä ja tuli ite halaamaaan mua. Hetke mä ajattelin et mitä, eka se pelkäs ku koskin siihe mut sit se ite tuli. Joo, joo nyt ei oo aika murehtii sitä.
Anni: Harry, mä meen viel sen luo sinne taivaasee. Sä et voi estää sitä. Et sä pysty joka paikkaa miuu seuraa.
Olin hetken hiljaa, Anni sanos ton tosi hiljasella ja niin sanotusti ujosti. Se makas nyt silleen et sen pää oli mun jalkojen päällä ja jalat sohvalla. Mun silmä kulmasta alko valuu kyynel. Anni huomas sen ja teki sen minkä mä tein sille bussissa. Se pyyhkis sen siis pois.
Louis tuli kotii ja Anni nousi. Se oli ihan paniikis, en kyl tiiä miks. Louis hymyili sille ja sit Anni alko itkemää. Se oli tosi sulone ku se itki, mut oli pakko vaa halata sitää. Kovempaa ja kovempaa.
Kannoin Annin yläkertaa mun huoneesee.
Mun näkökulma:
Mä en tie ees miks aloin itkee. Kai siks ku Harry oli ainut poika kenel olin parii vuotee ees puhunu. Ja Louisin isä oli oikeesti Darjan isä. Tai siis ei sitä ketää muu tiennykkää kun äiti. Tuskin Louisin isäkää tiedä mitä Darjalle on tapahtunu.
Harry: Anni, kuka se tyttö oli siinä taulussa?
Minä: Mun sisko. Tai siis sisko puoli. Se, se.. Ei mitää.
Harry: Kerro kun kerra alotitki, kyl mä sua jaksan kuunella.
Harry hymyili ja katsoi ihanilla silmillään mun silmiin.
Minä: No, ömm. . Mut.. Öö.. Siis mun vanhemmat eros monta vuotta sitte. Sit mun äiti tapas miehen. Sä kyl tunnet sen miehen. Se mies oli varattu mutta sai mun äidin kanssa lapsen. Ja sitte mun isä alko niin sanotusti "vainoo" mun sisko puolta ja äitiä. Sitte..
Aloin itkemää ja en pystyny kertomaa enempää.
Harry: Kerro vaan rauhallisesti..
Minä: Sit- sitten. Näin mun isän meillä, se otti mun siskon Darjan ja vei sen. Se vei sen sille uimarannalle missä sä valitettavasti pelastit mut. Ja sitte se lähti veneenkanssa, mä juoksin sille rannalle ja juoksin vetee sen venee perässä ja uin kun en ylettyny pohjaa. Se vene oli nopeempi kun mä ja uppos, koska isä ampus moottorin ja pohjan. Olin paniikissa ja uin sinne veneelle ja sitte siellä ettisin vedestä Darjaa. En löytäny Darjaa, enkä isää.
Olin tyhmä ku lähin sieltä. Olin itserakas, halusin pelastaa itteni. Ja jätin Darjan sinne jonnekki.
Pääsin kotii ja en voinu kertoo äidille, se näki pihalta ku juoksin sen isän ja Darjan perää, se ei ite päässy koska sil oli jalka ollu just leikkaukses. Sit sanoin vaa etten enää nähny niit ku ne meni kaupalta johonki autoon. Enkä nähny rekkaria. Sit tulin tohon kouluu, mul ei ollu ketää kavereita. Ja mua haukuttiin. Ja sit kerra en enää jaksanu, aloin viiltelee ja laihduttaa. Koitin olla välittämättä niisät haukuista mut mun ajatukset meni aina Darjaa. Se oli sentää ollu miun kaveri. Ne haukut ja ne ku mut hakattii aina koulu jälkee ni sai mut ajattelee joka ilta asioit. Yks yö päätin päivän. Päivän millo tapan itteni. Se oli tänää. Sää estit sen. Seuraavat loppupäivät mä koitan. Sä et voi estää mua. On olemassa yks lempeä kasvonen ja ihana Harry Styles, joka ei voi ehtii joka paikkaa. Sit sä varmaa tiiätki miks mua hakataa koulun jälkee, eli iha sama.
Harry oli kuunellu koko tarinan ihan hiljaa ja keskittyneesti, en tajunnut mite joku voi jaksaa kuunellu mun ääntä..
Harry: Anni. Et sä ois mitenkää voinu enää pelastaa Darjaa. Se oli aika pienikin ku se kuoli. Sä kuitenki yritit. Niist haukuist ja siit et sua hakataa ni ei oo mitää järkee. Tai siis ne on vaa kateellisii. Sä oot aina ollu kaunis ja laiha. Sittenkun mä huomasin että sä aloit viiltelee ja laihduttaa ni mun huomio kiinnittys suhun. En oo koskaa uskoltanu tulla sulle puhumaa tai mitää. En mä tiiä miks sua hakataa koulun jälkee. Kerro?
Minä: Koska. Kun mä rakastan sua, ja ne luki mun päiväkirjaa.
¨
Harry kattos mua silmii hetken hämmästyneenä ja sitten hymyili.
Harry: Anni. Mäki oon rakastanu sua, siitä asti ku tajusin mimmone sä oot.
Harry tuli lähemmäs ja otti mun takaraivosta kiinni hellästi ja veti mua lähemmäs. Sitten se tapahtus, Harryn huulet oli omillani se tuntus jotenki niin ihanalta. Näin kun Harryn tyttöystävä seisos ovella suu auki.
Harryn tyttöystävä: Harry. Tä oli tässä. Sä nuoleskelet täällä tollast läskii huoraa. Vitun rumaa paskaa. Suoraa sanottuna hyi saatana. Ja Anni tä ei jää tähän.
Harryn tyttöystävä lähti ovet paukkuen ja laskin mun katseen maaha. Tällä kertaa pystyin pidättää mun kyyneleet. Harry halas mua.
Harry: Se ei kuulemma oo ollu munkaa muutaku suosion takii yhessä. Kuulin sen yhissä bileissä.
En vastannu Harrylle mitää. Se alko silittää mun reisiä. Kunnes jatko puhumist.
Harry: Mä miettisin et nyt ku en oo enää Jonnan kaa ni haluisitko olla mun kaa yhes?
Minä: Emmätiä, sä ansaitset paljo parempaa. Oon vaa välikäsi mitä tarvitaan hetkellisesti.
Harry: Et sä oo välikäsi. No mitä sanot?
Minä: No en ainakaa viellä.
Kuulin oven avautuvan alhaalta lujaa. Joku tuli sisälle rytinällä ja huusi: " Missä se ämmä on"
Tunnistin äänen se oli. Se oli...
_____________
lol sori virheet koska äiti käskee pois koneelt c;
Koitin kuitenki tehä c;
torstai 27. kesäkuuta 2013
I hate my life 1
Joo jatkan kyl viel tota Help Me tarinaa mut alotan myös tän koska tuli pakko mielle kirjottaa c:.
Ja joo kirjotan nykyää kirja- ja puhekielellä c;
Soriii c:
_________________________________________________________________________________
Moi, mun nimi on Anni. En oo mikää hirvee köyhä lapsi. Mutten kyl mikää rikaskaa. En oo hirvee pitkä, ja oon meiä luokan viidenneks pisin. Omistan tummat pitkät hiukset, ja ruskeet silmät. Ne on sellaset suunillee suklaan ruskeet. Nyt on aamu ja mun ois pakko lähtee taas koululle. Mä vedin syvää henkee, ja koitin saada itteni kasaa.
Olin hetken päästä jo bussi pysäkillä jo odotin koulu bussia. Meiä koulun yks suosituin poika kyyläs mua, ja mä ootin millo se alkais tönimää ja haukkumaa mua.Se oli nimeltää Harry. Menin sisälle bussii se istus mun vieree. Kouluu oli tunti matkaa, koska me asuttii tääl korvessa. Harry kattoi mua pitkää ja en pystyny ees kääntää mun katsetta sitä päi. Kuulin kuinka jossai mun edessä musta taas puhuttii paskaa. Huomasin et mul valuu kyyneleet, ja nii tais myös Harry huomata. Ennenku ehtisin pyyhkimää ne pois ni Harry teki sen mun puolesta. Katoin sitä ja tönäsin sen lattialle, siitä penkiltä. Painoin nappia ja jäin pois.
Harryn näkökulma.
Olin nähny ne Annin jäljet sen käsivarsissa. Mä en tajuu mite joku voi kiusaa sitä. Se on jotenki nii täydelline. Oli mul kyl jo tyttöystävä, mut mä tunsin jonku niin sanotun veto voiman Anniin. Mun oli pakko kattoo sitä, se sai mut aina hymyilemää. Vaikkei se ite osakkaa hymyillä, pelkästää olla surulline ja poissaoleva. Ehkä sil on kotoo jotai. Tai sit se on vaa noitte kiusaajien takii.
Painoin nappia, että voisin jäädä pois. Anni oli mul paljo tärkeempi ku koulu. En kyl tiiä mist mä ton nyt vetäsin.
Anni tuliki jo mua vastaa ku olin hetke kävelly. Kävelin sitä kohti se ei ensi huomannu mua.
Mut sitku se huomas ni se käänty ja lähti juoksemaa uimarannalle päin. Se ranta oli iha täs vieres ja Anni nilkutti eli saisin sen ehkä kiinni.
Pääsin vihdoin rannal, en nähny Annii missää. Eiku näänpäs. Lähdin juoksemaa kovempaa ku koskaa mun elämässä. Anni oli kävelemässä keskelle merta. Se vesi oli jo sen vyötäröös asti. Sillä oli kädessä jotain, mutten tienny mitä.
Minä: Anni. Älä. Mä rakastan sua.
Anni ei vastannu mitää. Se oli jo upottamassa itteensä, kunnes mä sain sen kiinni. Sen ihanan suklaan ruskeet silmät vuosi vettä. Se oli sulosta. Kannoin Annin pois vedestä, ketään ei näkyny rannalla. Olihan se yksityistilaisuuksia varten. Ja kuka aamulla pitäis jotai yksityistilaisuutta.
Anni: Kyl mä viel teen sen.
Anni sanos sen mulle hiljasella äänellä. Katoin sen kädessä olevaa pientä taulua, siinä oli joku pieni tyttö. Varmaan kaksivuotias tosi suloine lapsi. Aivan Annin näkönen.
Pääsin kotiini, se oli todella iso. Asuin yhden parhaan kaverini kanssa samassa asunnossa, hän omisti nimen Louis. Toisin hän ei ollut nyt kotona.
Nostin hieman kättäni ylöspäin sillä käteni oli väsynyt.
Anni: Harry ei! Ei, älä lyö mua.
Minä: En mä vois tehä sulle mitää pahaa.
Sanoin hiljaa Annille. Anni luuli, et mä voisin lyödä sitä. Tuntuu et sitä ehkä hakataa kotoo. Aloin silittämää Annin ihania hiuksia. Ja sitten se tapahtui. Anni sai kauheen kohtauksen. Se alko tärisemään ku hullu.
Anni: Ei, Alisa mä en jätä sua. Mä en jätä sua. Alisa mä tuun sun luo sinne taivaasee. Mä lupaan sen.
______________________________________
Lol toi loppu,. Ja joo en ehi tekee kunnon tarinaa tästä luvusta c: Sori.
Ja joo kirjotan nykyää kirja- ja puhekielellä c;
Soriii c:
_________________________________________________________________________________
Moi, mun nimi on Anni. En oo mikää hirvee köyhä lapsi. Mutten kyl mikää rikaskaa. En oo hirvee pitkä, ja oon meiä luokan viidenneks pisin. Omistan tummat pitkät hiukset, ja ruskeet silmät. Ne on sellaset suunillee suklaan ruskeet. Nyt on aamu ja mun ois pakko lähtee taas koululle. Mä vedin syvää henkee, ja koitin saada itteni kasaa.
Olin hetken päästä jo bussi pysäkillä jo odotin koulu bussia. Meiä koulun yks suosituin poika kyyläs mua, ja mä ootin millo se alkais tönimää ja haukkumaa mua.Se oli nimeltää Harry. Menin sisälle bussii se istus mun vieree. Kouluu oli tunti matkaa, koska me asuttii tääl korvessa. Harry kattoi mua pitkää ja en pystyny ees kääntää mun katsetta sitä päi. Kuulin kuinka jossai mun edessä musta taas puhuttii paskaa. Huomasin et mul valuu kyyneleet, ja nii tais myös Harry huomata. Ennenku ehtisin pyyhkimää ne pois ni Harry teki sen mun puolesta. Katoin sitä ja tönäsin sen lattialle, siitä penkiltä. Painoin nappia ja jäin pois.
Harryn näkökulma.
Olin nähny ne Annin jäljet sen käsivarsissa. Mä en tajuu mite joku voi kiusaa sitä. Se on jotenki nii täydelline. Oli mul kyl jo tyttöystävä, mut mä tunsin jonku niin sanotun veto voiman Anniin. Mun oli pakko kattoo sitä, se sai mut aina hymyilemää. Vaikkei se ite osakkaa hymyillä, pelkästää olla surulline ja poissaoleva. Ehkä sil on kotoo jotai. Tai sit se on vaa noitte kiusaajien takii.
Painoin nappia, että voisin jäädä pois. Anni oli mul paljo tärkeempi ku koulu. En kyl tiiä mist mä ton nyt vetäsin.
Anni tuliki jo mua vastaa ku olin hetke kävelly. Kävelin sitä kohti se ei ensi huomannu mua.
Mut sitku se huomas ni se käänty ja lähti juoksemaa uimarannalle päin. Se ranta oli iha täs vieres ja Anni nilkutti eli saisin sen ehkä kiinni.
Pääsin vihdoin rannal, en nähny Annii missää. Eiku näänpäs. Lähdin juoksemaa kovempaa ku koskaa mun elämässä. Anni oli kävelemässä keskelle merta. Se vesi oli jo sen vyötäröös asti. Sillä oli kädessä jotain, mutten tienny mitä.
Minä: Anni. Älä. Mä rakastan sua.
Anni ei vastannu mitää. Se oli jo upottamassa itteensä, kunnes mä sain sen kiinni. Sen ihanan suklaan ruskeet silmät vuosi vettä. Se oli sulosta. Kannoin Annin pois vedestä, ketään ei näkyny rannalla. Olihan se yksityistilaisuuksia varten. Ja kuka aamulla pitäis jotai yksityistilaisuutta.
Anni: Kyl mä viel teen sen.
Anni sanos sen mulle hiljasella äänellä. Katoin sen kädessä olevaa pientä taulua, siinä oli joku pieni tyttö. Varmaan kaksivuotias tosi suloine lapsi. Aivan Annin näkönen.
Pääsin kotiini, se oli todella iso. Asuin yhden parhaan kaverini kanssa samassa asunnossa, hän omisti nimen Louis. Toisin hän ei ollut nyt kotona.
Nostin hieman kättäni ylöspäin sillä käteni oli väsynyt.
Anni: Harry ei! Ei, älä lyö mua.
Minä: En mä vois tehä sulle mitää pahaa.
Sanoin hiljaa Annille. Anni luuli, et mä voisin lyödä sitä. Tuntuu et sitä ehkä hakataa kotoo. Aloin silittämää Annin ihania hiuksia. Ja sitten se tapahtui. Anni sai kauheen kohtauksen. Se alko tärisemään ku hullu.
Anni: Ei, Alisa mä en jätä sua. Mä en jätä sua. Alisa mä tuun sun luo sinne taivaasee. Mä lupaan sen.
______________________________________
Lol toi loppu,. Ja joo en ehi tekee kunnon tarinaa tästä luvusta c: Sori.
Help me. 3
Seuraava muistikuvani on, kun herään Liamin sohvalta. Hän silittää hiuksiani. Huomasin makaavan vain toppi päällä, pelkäsin. Pelkäsin että Liam oli nähnyt muutkin arpeni.
Liam: Heräsithä sä.
Minä: mmmh..
Liam: Mitä noi sun selässä olevat jäljet on?
Tuo katsoi huolestuneena minua. En voinut kertoa. Se oli äidin syytä. En halunnut menettää äitiäni. Kaikista hänen teoistaan huolimatta rakastin häntä yhä. Jälleen mietin minne katosi se perhettään rakastava ja lempeä kasvoinen nainen. Näitä asioita miettien alan itkeä. Liam otti minut syliinsä, ja pyyhki kyyneleeni. Istuimme siinä hetken sylikkäin. Pian nousin hitaasti Louiksen sylistä, ja lähden kävelemään yläkertaan. Kävelin vessaan, Liam katsoi perääni. Laitoin vessan oven lukkoon ja en tiennyt Liamin olevan oven takana. Aloin laulamaan " I know you've never loved. The crinkles by tour eyes. When you smile.."
Avasin vessan oven ja näin Liamin ilmeen. Tajusin että hän on kuullut että lauloin.
Juoksin erääseen huoneeseen, jonka Liam oli kuulemma laittanut minua varten. Menin siellä olevalle matka sängylle maate, ja aloin itkemään. Liam tuli hiljaa istumaan viereeni ja silitti ala selkääni.
Liam: Sullaha on iha sairaan hyvä ääni.
Minä: Yäk. Hyi.
Minä: Ai saatana!
Liam oli koskenut alaselässäni väärään kohtaan. Tiesin, et näi tapahtuisi viellä. Liam nosti löysää toppiani ylöspäin ja näki arpeni.
Liam: Aliisa, nä ei oo viiltelystä. Mistä nä on?
Minä: Ei sil oo mitää välii. Kuha ny' vaa on.
Liamin näkökulma:
Luulisin että tämä kaikki on hänen äidin tekosia. Tyttö pitää saada puhumaan, vaikka se ois mun viimine teko. Oon tainnu oikeesti rakastuu tohon tyttöö. Mut mite sen voi sille kertoo.
Minä: Aliisa. Kerro mulle. Et voi pitää kaikkee sun sisällä.
Aliisa: Ei sua kiinosta.
Minä: Aliisa.
Korotin hieman ääntäni. Mutten liikaa.
Aliisa: No kerron vaa vähän. Mun äiti eros mun isästä, ja ne molemmat on aina ollu alkoholisteja. Sitte mun isä alko ahdistelee mun äitii ja kaikkee. Mun äiti oli koko aja sen ero jälkeenki rakastanu mun isää. Ja se unohti mut. Sain ite tehä ruuat ja kaikki. Olin vasta sillo 10vuotias. Täytin kolmetoista ja äiti kuuli, että isä on tapettu jenkeissä. Se alko sitä vihaa ja suruu purkaa muhu. Se löi mua jollain ihmeen hevos ruoskalla selkään. Tai minne sitte ikinä onnistuskaa. Oli sillä siihen syy tai ei. Sitä on jatkunu nytten jokunen kuusi vuotta. Ja oon tottunu siihe kipuu jotenki, mut kuitenki itken aina. Se tuntuu pahalta. Sitten mua alettii haukkumaa koulussa esm. ruma. Isätön. Läski. Tapa ittes. Huo>ra. Ym.. Sitte koitin paristi itsemurhaa ja koskaa en oo onnistunu.
Minä: Toi on aivan kauheeta, sun ois pitäny kertoo tosta jollekkin. Ja muista että sä oot kaunis. Sä et oo läski. Ja mä lupaan auttaa sua ihan mite vaa, että oot taas kunnossa.
Otin Aliisan syliin ja kävelin vessaan. otin vaa' an esille.
Minä: Noniin tiiät mitä tehdä.
Aliisa: Liam. Ei älä!
En sanonut mitään, inhosin pakottaa tyttöä johonkin. Mutta talutin Aliisan vaa'alle.
Minä: Aliisa. sä painat vaa'an mukaan vaan 39,3 kg. Ja oot joku 166 cm. Toi on nii vaarallista.
Aliisa: Ei oo. Eikä sil välii.
Minun näkökulma:
Liam talutti minua keittiöön, pian tapahtui jotain. En saanut enää henkeä, ja taas silmissä sumeni. Aivan kuin Liam ollisi ollut haamu. Sitten sumeni..
___________
Seuraavat tarinat EI tuu muutaku puhekielellä ;)
Sori (;
oON niissä parempi c;
Paska tälläne taas c;
Liam: Heräsithä sä.
Minä: mmmh..
Liam: Mitä noi sun selässä olevat jäljet on?
Tuo katsoi huolestuneena minua. En voinut kertoa. Se oli äidin syytä. En halunnut menettää äitiäni. Kaikista hänen teoistaan huolimatta rakastin häntä yhä. Jälleen mietin minne katosi se perhettään rakastava ja lempeä kasvoinen nainen. Näitä asioita miettien alan itkeä. Liam otti minut syliinsä, ja pyyhki kyyneleeni. Istuimme siinä hetken sylikkäin. Pian nousin hitaasti Louiksen sylistä, ja lähden kävelemään yläkertaan. Kävelin vessaan, Liam katsoi perääni. Laitoin vessan oven lukkoon ja en tiennyt Liamin olevan oven takana. Aloin laulamaan " I know you've never loved. The crinkles by tour eyes. When you smile.."
Avasin vessan oven ja näin Liamin ilmeen. Tajusin että hän on kuullut että lauloin.
Juoksin erääseen huoneeseen, jonka Liam oli kuulemma laittanut minua varten. Menin siellä olevalle matka sängylle maate, ja aloin itkemään. Liam tuli hiljaa istumaan viereeni ja silitti ala selkääni.
Liam: Sullaha on iha sairaan hyvä ääni.
Minä: Yäk. Hyi.
Minä: Ai saatana!
Liam oli koskenut alaselässäni väärään kohtaan. Tiesin, et näi tapahtuisi viellä. Liam nosti löysää toppiani ylöspäin ja näki arpeni.
Liam: Aliisa, nä ei oo viiltelystä. Mistä nä on?
Minä: Ei sil oo mitää välii. Kuha ny' vaa on.
Liamin näkökulma:
Luulisin että tämä kaikki on hänen äidin tekosia. Tyttö pitää saada puhumaan, vaikka se ois mun viimine teko. Oon tainnu oikeesti rakastuu tohon tyttöö. Mut mite sen voi sille kertoo.
Minä: Aliisa. Kerro mulle. Et voi pitää kaikkee sun sisällä.
Aliisa: Ei sua kiinosta.
Minä: Aliisa.
Korotin hieman ääntäni. Mutten liikaa.
Aliisa: No kerron vaa vähän. Mun äiti eros mun isästä, ja ne molemmat on aina ollu alkoholisteja. Sitte mun isä alko ahdistelee mun äitii ja kaikkee. Mun äiti oli koko aja sen ero jälkeenki rakastanu mun isää. Ja se unohti mut. Sain ite tehä ruuat ja kaikki. Olin vasta sillo 10vuotias. Täytin kolmetoista ja äiti kuuli, että isä on tapettu jenkeissä. Se alko sitä vihaa ja suruu purkaa muhu. Se löi mua jollain ihmeen hevos ruoskalla selkään. Tai minne sitte ikinä onnistuskaa. Oli sillä siihen syy tai ei. Sitä on jatkunu nytten jokunen kuusi vuotta. Ja oon tottunu siihe kipuu jotenki, mut kuitenki itken aina. Se tuntuu pahalta. Sitten mua alettii haukkumaa koulussa esm. ruma. Isätön. Läski. Tapa ittes. Huo>ra. Ym.. Sitte koitin paristi itsemurhaa ja koskaa en oo onnistunu.
Minä: Toi on aivan kauheeta, sun ois pitäny kertoo tosta jollekkin. Ja muista että sä oot kaunis. Sä et oo läski. Ja mä lupaan auttaa sua ihan mite vaa, että oot taas kunnossa.
Otin Aliisan syliin ja kävelin vessaan. otin vaa' an esille.
Minä: Noniin tiiät mitä tehdä.
Aliisa: Liam. Ei älä!
En sanonut mitään, inhosin pakottaa tyttöä johonkin. Mutta talutin Aliisan vaa'alle.
Minä: Aliisa. sä painat vaa'an mukaan vaan 39,3 kg. Ja oot joku 166 cm. Toi on nii vaarallista.
Aliisa: Ei oo. Eikä sil välii.
Minun näkökulma:
Liam talutti minua keittiöön, pian tapahtui jotain. En saanut enää henkeä, ja taas silmissä sumeni. Aivan kuin Liam ollisi ollut haamu. Sitten sumeni..
___________
Seuraavat tarinat EI tuu muutaku puhekielellä ;)
Sori (;
oON niissä parempi c;
Paska tälläne taas c;
lauantai 22. kesäkuuta 2013
Help me 2.
Liamin näkökulma:
Minä: Aliisa. Aliisa. Herää.
Aliisa makasi aivan jähmettyneenä, mutta onneksi sentään hengitti. Ehkä se johtui siitä, että hän ei ole syönyt. Tai olettaisin ainakin niin.
Harry: Tuo Aliisa tänne.
Kannoin Aliisan punaiselle sohvalle. Harry istui toiseen päähän sohvaan ja nosti Aliisan jalat päälleen. Minä taas menin toiseen päähän ja aloin silittämään hänen hiuksiaan. Yhtäkkiä Aliisa säpsähti.
Aliisa: Äiti lopeta! Äiti.
Aliisan näkökulma:
Liam: Pyörryit ja ennen kun heräsit huusit " Älä äiti." Mitä se oli?
Olin aivan hiljaa ja nielaisin äänekkäästi. Aloin itkemään ja juoksin lähimpään nurkkaan ja valuin seinää pitkin lattialle. Kiharapäinen poika tuli luokseni. Jos olen oikein tajunnut hän omistaa nimen Harry.
Harry alkoi silittämään hiuksiani.
Kaikki olivat aivan hiljaa. Työnsin Harryn pois vierestäni ja lähdin juoksemaan isot rappuset alas. Kuulin kun joku juoksi aivan takanani. Olin liian heikko juoksemaan häntä karkuun.
Huomasin sen olevan Liam. Liam otti kiinni minun kädestä varoen. Ja lähdimme ulos rakennuksesta. Kävelimme jonnekkin. En tiennyt edes minne. Ei ainakaan Liamin asunnolle. Kävelimme kauemmas keskustasta ja päädyimme rannalle. Ranta oli kaunis. Yhtä kaunis kuin se kun katsoin viimeisen kerran äitini kanssa auringonlaskua. Istuimme vierekkäin hiekalle. Liam pisti kätensä minun käden päälle, en viitsinyt vetää kättäni pois. Vaikka mieli teki.
Liam: Miksi huusit että äitis lopettaisi ihan paniikissa?
Minä: Äiti. Äiti hakkas mua joka päivä. Oli siihen syy tai ei. En tiedä minne hävisi se perhettä rakastava lempeä nainen.
Liam: Onko tuo syy sinun pahaan oloon ja viiltelyynkin?
Minä: Puoliksi. Mutten haluu puhuu siitä. Ehkä mun pitäis mennä kotiin.
Katseeni laski maahan.
Liam: Et mene! En voi päästää sua.
Nostin katseeni Liamiin. Vain hetkeksi. Katsoin häntä silmiin ja hän katsoi minua. Sain huulilleni pienen tekohymyn. Pelkäsin olla Liamin seurassa, tai siis pelkäsin olla kaikkien miesten seurassa. Sen jälkeen mitä olen joutunut kokemaan.
Liam nousi maasta ja ojensi kätensä minulle ja auttoi minut ylös. Lähdimme kävelemään pikkuhiljaa pois rannalta. Kävelimme samojen kauppojen ohi, kuin silloinkin kun menimme rannalle. Pian astuin askeleen taakse päin. Ja lähdin juoksemaan. Liam taas jälleen kerran nappasi kädestäni.
Minä: Siellä oli äiti.
Liam: Mennään silti. Tule. Luota muhun.
Liam ojensi kätensä minulle ja annoin omani hänelle. Äiti oli edessämme.
Äiti: Nyt! Nyt tyttö kotiin!.
Liam: Ei, en päästä.
Äiti: Onko toi tyttö sullekki jo ehtiny valehtelemaan.
Otin jalat alleni juoksin äidin ja Liamin välistä. Juoksin niin kovaa kun pääsin. Liam tuli perässäni. Hän huusi että minun pitäisi mennä hänen luokseen.
Joku kaatoi minut. Ja löi päähän...
_____________________________
ÄÄ SORI EN OSAA KIRJOTTAA :'/
Help Me.
Istuin kerrostalomme lähellä olevassa kellarissa. Tällälailla.. Kuulin pian äänen. Joku avasi oven. Luulin että tämä koko paikka olisi ollut jo vuosia hylätty. Ovi aukesi hiljalleen. Näin pojan ja tuo poika tuli vain lähemmäksi ja lähemmäksi minua. Tuo kyykistyi eteeni ja laittoi pitkät tummat hiukseni korvani taakse.
POIKA: Mitä sä täällä teet?
En vastannut mitään, huomasin että en pystynyt pidättelemään kyyneliäni. Niitä vain tuli.
POIKA: Mikä sulla on? Onks kaikki hyvin?
Otin hiuksistani kiinni, ja siirsin ne takaisin naamani eteen. Tuo poika otti minun kädestäni kiinni ja alkoi vetämään johonkin. Koitin päästä pois, ja pääsinkin. Lähdin juoksemaan. Tuo sai minut melkein heti kiinni ja otti minut olkapäilleen.
Minä: Päästä. Painan enemmä ku norsu.
Poika: Et todellakaan!
Menimme jonkun talon pihalle. Poika laski minut alas ja piti ranteestani kiinni. Parkaisin hiljaa, kun tuo alkoi vetämään minua sisälle asuntoon. Tuo vei minut johonkin huoneeseen se oli hyvin pieni. Siellä oli vain pöytä ja pari tuolia. Sekä kaapit.
Poika: Olen Liam. Entä sä?
Minä: O- olen Aliisa.
Poika: Ei muttia jäät tänne yöksi.
Minä: En voi. Tarviin suihkua. Pakko mennä kotii.
Poika: Hei c'mon mullakin on suihku.
Liamin näkökulma.
Saatoin Aliisan suihkuun. Ja annoin hänelle minun vaatteitani. Aliisa meni suihkuun ja pian hän tulikin sieltä pois. Talutin hänet keittiöön. Ja käskin odottamaan siinä, kun soittaisin pari puhelua. Soitin puhelut ja sopisimme että Aliisa tulisi mukaan bändi treeneihimme. Juoksin pitkät rappuset alas ja tulin keittiöön. Näin Aliisan veitsi kädessä ja kädet verellä. Käsiin oli viillelty " fucking perfect " Heitto merkeillä. Hän istui taas maassa samassa asennossa, kuin silloin kun hänet löysin.
Minä: Aliisa!
Aliisa: You are perfect.
Aliisa katsoi minua ekaa kertaan silmiin. Ja hänellä oli ihanat siniset silmät. Ne olivat märät.
Otin paperia ja pyyhkisin veret pois märällä paperilla. Aliisa parkaisi kerran. Pistin hänelle vaalean siteen käteen. Ja menin ihan kiinni häneen. Istuimme molemmat siinä lattialla. Tuon silmät alkoivat taas vuotamaan. Katsoin häntä ja halasin. Halasin hellästi.
Aliisan näkökulma.
POIKA: Mitä sä täällä teet?
En vastannut mitään, huomasin että en pystynyt pidättelemään kyyneliäni. Niitä vain tuli.
POIKA: Mikä sulla on? Onks kaikki hyvin?
Otin hiuksistani kiinni, ja siirsin ne takaisin naamani eteen. Tuo poika otti minun kädestäni kiinni ja alkoi vetämään johonkin. Koitin päästä pois, ja pääsinkin. Lähdin juoksemaan. Tuo sai minut melkein heti kiinni ja otti minut olkapäilleen.
Minä: Päästä. Painan enemmä ku norsu.
Poika: Et todellakaan!
Menimme jonkun talon pihalle. Poika laski minut alas ja piti ranteestani kiinni. Parkaisin hiljaa, kun tuo alkoi vetämään minua sisälle asuntoon. Tuo vei minut johonkin huoneeseen se oli hyvin pieni. Siellä oli vain pöytä ja pari tuolia. Sekä kaapit.
Poika: Olen Liam. Entä sä?
Minä: O- olen Aliisa.
Poika: Ei muttia jäät tänne yöksi.
Minä: En voi. Tarviin suihkua. Pakko mennä kotii.
Poika: Hei c'mon mullakin on suihku.
Liamin näkökulma.
Saatoin Aliisan suihkuun. Ja annoin hänelle minun vaatteitani. Aliisa meni suihkuun ja pian hän tulikin sieltä pois. Talutin hänet keittiöön. Ja käskin odottamaan siinä, kun soittaisin pari puhelua. Soitin puhelut ja sopisimme että Aliisa tulisi mukaan bändi treeneihimme. Juoksin pitkät rappuset alas ja tulin keittiöön. Näin Aliisan veitsi kädessä ja kädet verellä. Käsiin oli viillelty " fucking perfect " Heitto merkeillä. Hän istui taas maassa samassa asennossa, kuin silloin kun hänet löysin.
Minä: Aliisa!
Aliisa: You are perfect.
Aliisa katsoi minua ekaa kertaan silmiin. Ja hänellä oli ihanat siniset silmät. Ne olivat märät.
Otin paperia ja pyyhkisin veret pois märällä paperilla. Aliisa parkaisi kerran. Pistin hänelle vaalean siteen käteen. Ja menin ihan kiinni häneen. Istuimme molemmat siinä lattialla. Tuon silmät alkoivat taas vuotamaan. Katsoin häntä ja halasin. Halasin hellästi.
Aliisan näkökulma.
Ei. Ei näin. Minua ei oltu halattu näin pitkiin aikoihin. Ei moneen vuoteen. Nousin seisomaan ja aloin täristä. Pian alkoi ahdistamaan niin paljon etten pysynyt enää pystyssä. Olin kaatua, mutta Liam otti minut kiinni.
Liam: Oletko kunnossa? Me lähdemme nyt.
Minä: Mmmh.. Minne?
Liam: Näät sitten.
Puimme kenkämme ja menimme isoon taloon pienen kävelyn jälkeen. Liam piti koko matkan kädestäni varoen kiinni. Se tuntui turvalliselta.
Liam: Aliisa on mukana.
Kaikki tervehtivät minua ja minä olin vain hiljaa. Nuo viisi poikaa aloittivat harjoittelun " You've got everything you need.."
Aloin repimään sidettäni irti. Halusin nähä haavani näyttikö se edes hyvältä. Aloin repimään sitä. Oli Liamin vuoro laulaa. Kaiki katsoi häntä, kun hän lopetti yhtäkkiä laulamisen. Liam alkoi tulla luokeni. Kaikki katsoi minua ja Liamia vuorotellen.n Nousin seisomaan, ja Liam alkoi puhumaan minulle jotain. En kuullut mitään, silmissä sumeni ja kaaduin lattialle...
:P
Sori kirjotus virheet.:c
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)