Joo sori en oo kirjottanu hetkee täs on ollu kaikkee xd
Ja sori ne ku en oo tehny teille niitä juttuja viellä. Nyt kun koulut alkaa mulla ni koitan tehä :)
____________________________________________________________
Herään. Kirkasvalo on ensimmäinen jonka nään. Joka paikkaan sattuu. Muistan. Nyt muistan. Lensin hevoseni kyydistä. Olin näköjään sairaalassa näin Harryn joka tuli huoneeseen ja alkoi itkemään: "Riina! Sun piti olla koomassa. Ihanaa kun oot täällä taas." En voinut enkä pystynyt sanomaan mitään. Siis koomassa? Olisin voinut jopa olla liian pitkään koomassa ja he olisivat sammuttaneet koneet. Ei. Älä Riina edes ajattele tälläistä. " RIINA. KUULETKO SÄ. PUHU JOTAIN. RIINAA." Harry huusi minulle kuin viimeistä päivää. Miksi? " Joo mä kuulen." sanoin Harrylle hiljaa.
*
Päivän olin sairaalassa yötä sen jäleen kun olin herännyt. Olin menossa autolla Harryn ja poikien yhteis kämpälle. Olin varma etten hetkeen tulisi ratsastamaan. Toivoin vaan että hevoseni olisi kiinni, en kestäisi sen menetystä. Blacky oli minulle kaikki kaikessa. Ei. En saa ajtella edes tälläistä Blacky on turvassa.
Astuimme sisälle taloon ja vastasin puhelimeen:
"Riina."
" Hevostalleilta päivää. Hevosesi Blacky. Blacky on kuollut! Otan osaa!" Vieras nainen sanoi puhelimeen.
Heitin kännykkäni Harryn syliin ja juoksin yläkertaan. Blacky on kuollut. Oli minulla Harry mutta millä minä nytten ratsastaisin? EI. Ei harryllä voi ratsastaa. Kenelle kertoisin kaikki mitkä painavat mieltä? Ei ei Harrylle. Vaan Blackylle. Kenelle syöttäisin porkkanoita? Ei ei Harrylle. Vaan Blackylle.
Mitä teen? Kyyneliä vain tuli ja tuli. Miljoona kysymystä pyöri päässäni. Miksi? Miksi päästin hänet? Miksi minulle aina käy näin? Ei.
Harryn näkökulma:
Riina sai talleilta puhelun ja heitti puhelimensa syliini ilman että sulki puhelua. Kysyin mitä oli tapahtunut ja he kertoivat. Ymmärsin Riinaa. Blacky oli hänelle tärkeä. Istuin nyt sängyllämme ja katsoin häntä, hän oli koko illan maannut samassa asennossa. Eikä ollut puhunut mitään. Pian pojat tulivat huoneeseen ja istui sohvalle. Riina alkoi puhumaan hiljaisella ja särkyneellä äänellä: " Millä minä nyt ratsastan? Kenelle kerron kaikki mikä painaa mieltä? Kenelle syötän porkkanoita?" Riina kääntyi minua kohti ja pyyhkisin hänen kyyneleet. " Harryllä voi aina ratsastaa. Meille voi kertoa kaikki! Ihan kaikki! Ja Louis rakastaa porkkanoita" Niall sanoi hieman hymyillen. Hän sai Riinankin hymyilemään.
_________--
Lyhyt on lyhyt. Anteeks :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti