Ensi rakkaus 5

Ööö en tiiä. Tä on kai toisteks viimine. OIs kiva tietää kui moni tätä lukee eli paljastakaa ittenni kommaamalla.
Liittykää toiseen blogii lukijaks :)

http://mydreamsofonedirectionnn.blogspot.fi/

_______________________________________________________________

Harryn näkökulma:

Sain Riinan ylös sängystä. Ajattelin yllättää hänet. Mutta hänelle ei viellä kerrottaisi mitään pojat olivat tietenkin mukana juonessa mutta he osasivat olla hiljaa. Onneksi.
Pääsimme oikealle paikalle. Jouduin valitettavasti peittämään tuon kauniit silmät: "Riina sori mut joudun peittämään sun kauniit silmät tällä synkällä huivilla."
Riina ei vastannut mitään vaan antoi laittaa huivin silmilleen ja otin hänen kädestä.
Kuljimme isoa linnaa kohti ja siellä olisimme tämän illan. Tästä tulisi ikimuistoinen.

Mun näkökulma:

Kävelimme sisälle jonnekkin tiesin sen sillä ilma vaihtui. Harry alkoi avaamaan huivia.
Pian näin kaiken. Kaiken. Tämä oli valtava ja kaunis. Harry otti kädestäni kiinni ja lähti viemään minua rappuset ylöspäin. Harry avasi minulle oven joka oli musta. Musta ja jotain tummaa lasia. En tiedä.
Paikka oli valtava. Valtava ja kaunis. "Harry." sanoin hiljaan. " Tämä on meille. Meidän uusi koti."
Kotimme oli siis ihana. Sisällä oli uima allas. Todella iso. Iso pari sänky. Ja kaikkea.
Ei tätä voinut kuvailla.

Harryn näkökulma:

Riina piti tästä. Ihan selvästi. Hän oli unohtanut hetkeksi Blackyn. Se oli vain hyvä juttu..


EI OO INSPII:((

Ensi rakkasu 4

Joo sori en oo kirjottanu hetkee täs on ollu kaikkee xd
Ja sori ne ku en oo tehny teille niitä juttuja viellä. Nyt kun koulut alkaa mulla ni koitan tehä :)

____________________________________________________________

Herään. Kirkasvalo on ensimmäinen jonka nään. Joka paikkaan sattuu. Muistan. Nyt muistan. Lensin hevoseni kyydistä. Olin näköjään sairaalassa näin Harryn joka tuli huoneeseen ja alkoi itkemään: "Riina! Sun piti olla koomassa. Ihanaa kun oot täällä taas." En voinut enkä pystynyt sanomaan mitään. Siis koomassa?  Olisin voinut jopa olla liian pitkään koomassa ja he olisivat sammuttaneet koneet. Ei. Älä Riina edes ajattele tälläistä. " RIINA. KUULETKO SÄ. PUHU JOTAIN. RIINAA." Harry huusi minulle kuin viimeistä päivää. Miksi? " Joo mä kuulen." sanoin Harrylle hiljaa.

*

Päivän olin sairaalassa yötä sen jäleen kun olin herännyt. Olin menossa autolla Harryn ja poikien yhteis kämpälle. Olin varma etten hetkeen tulisi ratsastamaan. Toivoin vaan että hevoseni olisi kiinni, en kestäisi sen menetystä. Blacky oli minulle kaikki kaikessa. Ei. En saa ajtella edes tälläistä Blacky on turvassa.
Astuimme sisälle taloon ja vastasin puhelimeen:
"Riina."
" Hevostalleilta päivää. Hevosesi Blacky. Blacky on kuollut! Otan osaa!" Vieras nainen sanoi puhelimeen.
Heitin kännykkäni Harryn syliin ja juoksin yläkertaan. Blacky on kuollut. Oli minulla Harry mutta millä minä nytten ratsastaisin? EI. Ei harryllä voi ratsastaa. Kenelle kertoisin kaikki mitkä painavat mieltä? Ei ei Harrylle. Vaan Blackylle. Kenelle syöttäisin porkkanoita? Ei ei Harrylle. Vaan Blackylle.
Mitä teen? Kyyneliä vain tuli ja tuli. Miljoona kysymystä pyöri päässäni. Miksi? Miksi päästin hänet? Miksi minulle aina käy näin? Ei.

Harryn näkökulma:

Riina sai talleilta puhelun ja heitti puhelimensa syliini ilman että sulki puhelua. Kysyin mitä oli tapahtunut ja he kertoivat. Ymmärsin Riinaa. Blacky oli hänelle tärkeä. Istuin nyt sängyllämme ja katsoin häntä, hän oli koko illan maannut samassa asennossa. Eikä ollut puhunut mitään. Pian pojat tulivat huoneeseen ja istui sohvalle. Riina alkoi puhumaan hiljaisella ja särkyneellä äänellä: " Millä minä nyt ratsastan? Kenelle kerron kaikki mikä painaa mieltä? Kenelle syötän porkkanoita?" Riina kääntyi minua kohti ja pyyhkisin hänen kyyneleet. " Harryllä voi aina ratsastaa. Meille voi kertoa kaikki! Ihan kaikki! Ja Louis rakastaa porkkanoita" Niall sanoi hieman hymyillen. Hän sai Riinankin hymyilemään.


_________--

Lyhyt on lyhyt. Anteeks :(