I hate my life 2

Jatkuu Harryn näkökulmasta.

Minä: Anni rauhotu, mä oon tässä.
Anniu alkoi rauhottuu. Yhtäkkii se vaa alko itkee siinä ja tuli ite halaamaaan mua. Hetke mä ajattelin et mitä, eka se pelkäs ku koskin siihe mut sit se ite tuli. Joo, joo nyt ei oo aika murehtii sitä.
Anni: Harry, mä meen viel sen luo sinne taivaasee. Sä et voi estää sitä. Et sä pysty joka paikkaa miuu seuraa.
Olin hetken hiljaa, Anni sanos ton tosi hiljasella ja niin sanotusti ujosti. Se makas nyt silleen et sen pää oli mun jalkojen päällä ja jalat sohvalla. Mun silmä kulmasta alko valuu kyynel. Anni huomas sen ja teki sen minkä mä tein sille bussissa. Se pyyhkis sen siis pois.

Louis tuli kotii ja Anni nousi. Se oli ihan paniikis, en kyl tiiä miks. Louis hymyili sille ja sit Anni alko itkemää. Se oli tosi sulone ku se itki, mut oli pakko vaa halata sitää. Kovempaa ja kovempaa.
Kannoin Annin yläkertaa mun huoneesee.

Mun näkökulma:

Mä en tie ees miks aloin itkee. Kai siks ku Harry oli ainut poika kenel olin parii vuotee ees puhunu. Ja Louisin isä oli oikeesti Darjan isä. Tai siis ei sitä ketää muu tiennykkää kun äiti. Tuskin Louisin isäkää tiedä mitä Darjalle on tapahtunu.
Harry: Anni, kuka se tyttö oli siinä taulussa?
Minä: Mun sisko. Tai siis sisko puoli. Se, se.. Ei mitää.
Harry: Kerro kun kerra alotitki, kyl mä sua jaksan kuunella.
Harry hymyili ja katsoi ihanilla silmillään mun silmiin.
Minä: No, ömm. . Mut.. Öö.. Siis mun vanhemmat eros monta vuotta sitte. Sit mun äiti tapas miehen. Sä kyl tunnet sen miehen. Se mies oli varattu mutta sai mun äidin kanssa lapsen. Ja sitte mun isä alko niin sanotusti "vainoo" mun sisko puolta ja äitiä. Sitte..

Aloin itkemää ja en pystyny kertomaa enempää.
Harry: Kerro vaan rauhallisesti..
Minä: Sit- sitten. Näin mun isän meillä, se otti mun siskon Darjan ja vei sen. Se vei sen sille uimarannalle missä sä valitettavasti pelastit mut. Ja sitte se lähti veneenkanssa, mä juoksin sille rannalle ja juoksin vetee sen venee perässä ja uin kun en ylettyny pohjaa. Se vene oli nopeempi kun mä ja uppos, koska isä ampus moottorin ja pohjan. Olin paniikissa ja uin sinne veneelle ja sitte siellä ettisin vedestä Darjaa. En löytäny Darjaa, enkä isää.
Olin tyhmä ku lähin sieltä. Olin itserakas, halusin pelastaa itteni. Ja jätin Darjan sinne jonnekki.
Pääsin kotii ja en voinu kertoo äidille, se näki pihalta ku juoksin sen isän ja Darjan perää, se ei ite päässy koska sil oli jalka ollu just leikkaukses. Sit sanoin vaa etten enää nähny niit ku ne meni kaupalta johonki autoon. Enkä nähny rekkaria. Sit tulin tohon kouluu, mul ei ollu ketää kavereita. Ja mua haukuttiin. Ja sit kerra en enää jaksanu, aloin viiltelee ja laihduttaa. Koitin olla välittämättä niisät haukuista mut mun ajatukset meni aina Darjaa. Se oli sentää ollu miun kaveri. Ne haukut ja ne ku mut hakattii aina koulu jälkee ni sai mut ajattelee joka ilta asioit. Yks yö päätin päivän. Päivän millo tapan itteni. Se oli tänää. Sää estit sen. Seuraavat loppupäivät mä koitan. Sä et voi estää mua. On olemassa yks lempeä kasvonen ja ihana Harry Styles, joka ei voi ehtii joka paikkaa.  Sit sä varmaa tiiätki miks mua hakataa koulun jälkee, eli iha sama.

Harry oli kuunellu koko tarinan ihan hiljaa ja keskittyneesti, en tajunnut mite joku voi jaksaa kuunellu mun ääntä..

Harry: Anni. Et sä ois mitenkää voinu enää pelastaa Darjaa. Se oli aika pienikin ku se kuoli. Sä kuitenki yritit. Niist haukuist ja siit et sua hakataa ni ei oo mitää järkee. Tai siis ne on vaa kateellisii. Sä oot aina ollu kaunis ja laiha. Sittenkun mä huomasin että sä aloit viiltelee ja laihduttaa ni mun huomio kiinnittys suhun. En oo koskaa uskoltanu tulla sulle puhumaa tai mitää.  En mä tiiä miks sua hakataa koulun jälkee. Kerro?
Minä: Koska. Kun mä rakastan sua, ja ne luki mun päiväkirjaa.
¨
Harry kattos mua silmii hetken hämmästyneenä ja sitten hymyili.
Harry: Anni. Mäki oon rakastanu sua, siitä asti ku tajusin mimmone sä oot.
Harry tuli lähemmäs ja otti mun takaraivosta kiinni hellästi ja veti mua lähemmäs. Sitten se tapahtus, Harryn huulet oli omillani se tuntus jotenki niin ihanalta. Näin kun Harryn tyttöystävä seisos ovella suu auki.
Harryn tyttöystävä:  Harry. Tä oli tässä. Sä nuoleskelet täällä tollast läskii huoraa. Vitun rumaa paskaa. Suoraa sanottuna hyi saatana. Ja Anni tä ei jää tähän.

Harryn tyttöystävä lähti ovet paukkuen ja laskin mun katseen maaha. Tällä kertaa pystyin pidättää mun kyyneleet. Harry halas mua.

Harry: Se ei kuulemma oo ollu munkaa muutaku suosion takii yhessä. Kuulin sen yhissä bileissä.

En vastannu Harrylle mitää. Se alko silittää mun reisiä.  Kunnes jatko puhumist.
Harry: Mä miettisin et nyt ku en oo enää Jonnan kaa ni haluisitko olla mun kaa yhes?
Minä: Emmätiä, sä ansaitset paljo parempaa. Oon vaa välikäsi mitä tarvitaan hetkellisesti.
Harry: Et sä oo välikäsi. No mitä sanot?
Minä: No en ainakaa viellä.

Kuulin oven avautuvan alhaalta lujaa. Joku tuli sisälle rytinällä ja huusi: " Missä se ämmä on"
Tunnistin äänen se oli. Se oli...


_____________


lol sori virheet koska äiti käskee pois koneelt c;
Koitin kuitenki tehä c;

I hate my life 1

Joo jatkan kyl viel tota Help Me tarinaa mut alotan myös tän koska tuli pakko mielle kirjottaa c:.
Ja joo kirjotan nykyää kirja- ja puhekielellä c;
Soriii c:

_________________________________________________________________________________

Moi, mun nimi on Anni. En oo mikää hirvee köyhä lapsi. Mutten kyl mikää rikaskaa. En oo hirvee pitkä, ja oon meiä luokan viidenneks pisin. Omistan tummat pitkät hiukset, ja ruskeet silmät. Ne on sellaset suunillee suklaan ruskeet. Nyt on aamu ja mun ois pakko lähtee taas koululle. Mä vedin syvää henkee, ja koitin saada itteni kasaa.

Olin hetken päästä jo bussi pysäkillä jo odotin koulu bussia. Meiä koulun yks suosituin poika kyyläs mua, ja mä ootin millo se alkais tönimää ja haukkumaa mua.Se oli nimeltää Harry. Menin sisälle bussii se istus mun vieree. Kouluu oli tunti matkaa, koska me asuttii tääl korvessa. Harry kattoi mua pitkää ja en pystyny ees kääntää mun katsetta sitä päi. Kuulin kuinka jossai mun edessä musta taas puhuttii paskaa. Huomasin et mul valuu kyyneleet, ja nii tais myös Harry huomata. Ennenku ehtisin pyyhkimää ne pois ni Harry teki sen mun puolesta. Katoin sitä ja tönäsin sen lattialle, siitä penkiltä. Painoin nappia ja jäin pois.

Harryn näkökulma.

Olin nähny ne Annin jäljet sen käsivarsissa. Mä en tajuu mite joku voi kiusaa sitä. Se on jotenki nii täydelline. Oli mul kyl jo tyttöystävä, mut mä tunsin jonku niin sanotun veto voiman Anniin. Mun oli pakko kattoo sitä, se sai mut aina hymyilemää. Vaikkei se ite osakkaa hymyillä, pelkästää olla surulline ja poissaoleva. Ehkä sil on kotoo jotai. Tai sit se on vaa noitte kiusaajien takii.

Painoin nappia, että voisin jäädä pois. Anni oli mul paljo tärkeempi ku koulu. En kyl tiiä mist mä ton nyt vetäsin.
Anni tuliki jo mua vastaa ku olin hetke kävelly. Kävelin sitä kohti se ei ensi huomannu mua.
Mut sitku se huomas ni se käänty ja lähti juoksemaa uimarannalle päin. Se ranta oli iha täs vieres ja Anni nilkutti eli saisin sen ehkä kiinni.

Pääsin vihdoin rannal,  en nähny Annii missää. Eiku näänpäs. Lähdin juoksemaa kovempaa ku koskaa mun elämässä. Anni oli kävelemässä keskelle merta. Se vesi oli jo sen vyötäröös asti. Sillä oli kädessä jotain, mutten tienny mitä.
Minä: Anni. Älä. Mä rakastan sua.
Anni ei vastannu mitää. Se oli jo upottamassa itteensä, kunnes mä sain sen kiinni. Sen ihanan suklaan ruskeet silmät vuosi vettä. Se oli sulosta. Kannoin Annin pois vedestä, ketään ei näkyny rannalla. Olihan se yksityistilaisuuksia varten. Ja kuka aamulla pitäis jotai yksityistilaisuutta.
Anni: Kyl mä viel teen sen.
Anni sanos sen mulle hiljasella äänellä. Katoin sen kädessä olevaa pientä taulua, siinä oli joku pieni tyttö. Varmaan kaksivuotias tosi suloine lapsi. Aivan Annin näkönen.
Pääsin kotiini, se oli todella iso. Asuin yhden parhaan kaverini kanssa samassa asunnossa, hän omisti nimen Louis. Toisin hän ei ollut nyt kotona.
Nostin hieman kättäni ylöspäin sillä käteni oli väsynyt.
Anni: Harry ei! Ei, älä lyö mua.
Minä: En mä vois tehä sulle mitää pahaa.
Sanoin hiljaa Annille. Anni luuli, et mä voisin lyödä sitä. Tuntuu et sitä ehkä hakataa kotoo. Aloin silittämää Annin ihania hiuksia. Ja sitten se tapahtui. Anni sai kauheen kohtauksen. Se alko tärisemään ku hullu.
Anni: Ei, Alisa mä en jätä sua. Mä en jätä sua. Alisa mä tuun sun luo sinne taivaasee. Mä lupaan sen.

______________________________________

Lol toi loppu,. Ja joo en ehi tekee kunnon tarinaa tästä luvusta c: Sori.

Help me. 3

Seuraava muistikuvani on, kun herään Liamin sohvalta. Hän silittää hiuksiani. Huomasin makaavan vain toppi päällä, pelkäsin. Pelkäsin että Liam oli nähnyt muutkin arpeni.
Liam: Heräsithä sä.
Minä: mmmh..
Liam: Mitä noi sun selässä olevat jäljet on?
Tuo katsoi huolestuneena  minua. En voinut kertoa. Se oli äidin syytä. En halunnut menettää äitiäni. Kaikista hänen teoistaan huolimatta rakastin häntä yhä. Jälleen mietin minne katosi se perhettään rakastava ja lempeä kasvoinen nainen. Näitä asioita miettien alan itkeä. Liam otti minut syliinsä, ja pyyhki kyyneleeni. Istuimme siinä hetken sylikkäin. Pian nousin hitaasti Louiksen sylistä, ja lähden kävelemään yläkertaan. Kävelin vessaan, Liam katsoi perääni. Laitoin vessan oven lukkoon ja en tiennyt Liamin olevan oven takana. Aloin laulamaan " I know you've never loved. The crinkles by tour eyes. When you smile.."
Avasin vessan oven ja näin Liamin ilmeen. Tajusin että hän on kuullut että lauloin.
Juoksin erääseen huoneeseen, jonka Liam oli kuulemma laittanut minua varten. Menin siellä olevalle matka sängylle maate, ja aloin itkemään.  Liam tuli hiljaa istumaan viereeni ja silitti ala selkääni.
Liam: Sullaha on iha sairaan hyvä ääni.
Minä: Yäk. Hyi.
Minä: Ai saatana!
Liam oli koskenut alaselässäni väärään kohtaan. Tiesin, et näi tapahtuisi viellä.  Liam nosti löysää toppiani ylöspäin ja näki arpeni.
Liam: Aliisa, nä ei oo viiltelystä. Mistä nä on?
Minä: Ei sil oo mitää välii. Kuha ny' vaa on.

Liamin näkökulma:

Luulisin että tämä kaikki on hänen äidin tekosia. Tyttö pitää saada puhumaan, vaikka se ois mun viimine teko. Oon tainnu oikeesti rakastuu tohon tyttöö. Mut mite sen voi sille kertoo.
Minä: Aliisa. Kerro mulle. Et voi pitää kaikkee sun sisällä.
Aliisa: Ei sua kiinosta.
Minä: Aliisa.
 Korotin hieman ääntäni. Mutten liikaa.
Aliisa: No kerron vaa vähän. Mun äiti eros mun isästä, ja ne molemmat on aina ollu alkoholisteja. Sitte mun isä alko ahdistelee mun äitii  ja kaikkee. Mun äiti oli koko aja sen ero jälkeenki rakastanu mun isää. Ja se unohti mut. Sain ite tehä ruuat ja kaikki. Olin vasta sillo 10vuotias. Täytin kolmetoista ja äiti kuuli, että isä on tapettu jenkeissä. Se alko sitä vihaa ja suruu purkaa muhu. Se löi mua jollain ihmeen hevos ruoskalla selkään. Tai minne sitte ikinä onnistuskaa. Oli sillä siihen syy tai ei. Sitä on jatkunu nytten jokunen kuusi vuotta. Ja oon tottunu siihe kipuu jotenki, mut kuitenki itken aina. Se tuntuu pahalta. Sitten mua alettii haukkumaa koulussa esm. ruma. Isätön. Läski. Tapa ittes. Huo>ra. Ym.. Sitte koitin paristi itsemurhaa ja koskaa en oo onnistunu.
Minä: Toi on aivan kauheeta,  sun ois pitäny kertoo tosta jollekkin. Ja muista että sä oot kaunis. Sä et oo läski.  Ja mä lupaan auttaa sua ihan mite vaa, että oot taas kunnossa.

Otin Aliisan syliin ja kävelin vessaan. otin vaa' an esille.
Minä: Noniin tiiät mitä tehdä.
Aliisa: Liam. Ei älä!
En sanonut mitään, inhosin pakottaa tyttöä johonkin. Mutta talutin Aliisan vaa'alle.
Minä: Aliisa. sä painat vaa'an mukaan vaan 39,3 kg. Ja oot joku 166 cm. Toi on nii vaarallista.
Aliisa: Ei oo. Eikä sil välii.

Minun näkökulma:

Liam talutti minua keittiöön, pian tapahtui jotain. En saanut enää henkeä, ja taas silmissä sumeni. Aivan kuin Liam ollisi ollut haamu. Sitten sumeni..

___________


Seuraavat tarinat EI tuu muutaku puhekielellä ;)
Sori (;
oON niissä parempi c;
Paska tälläne taas c;

Help me 2.

Liamin näkökulma:

Minä: Aliisa. Aliisa. Herää. 

Aliisa makasi aivan jähmettyneenä, mutta onneksi sentään hengitti. Ehkä se johtui siitä, että hän ei ole syönyt. Tai olettaisin ainakin niin. 

Harry: Tuo Aliisa tänne. 

Kannoin Aliisan punaiselle sohvalle. Harry istui toiseen päähän sohvaan ja nosti Aliisan jalat päälleen. Minä taas menin toiseen päähän ja aloin silittämään hänen hiuksiaan. Yhtäkkiä Aliisa säpsähti. 

Aliisa: Äiti lopeta! Äiti.

Aliisan näkökulma:

Heräsin. Tai miten sen voisikaan sanoa. Mielestäni olin samassa rakennuksessa vieläkin. Makasin jollain tuolilla pääni oli Liamin sylissä, ja jalat harryn päällä.

Liam: Pyörryit ja ennen kun heräsit huusit " Älä äiti." Mitä se oli? 

Olin aivan hiljaa ja nielaisin äänekkäästi. Aloin itkemään ja juoksin lähimpään nurkkaan ja valuin seinää pitkin lattialle.  Kiharapäinen poika tuli luokseni. Jos olen oikein tajunnut hän omistaa nimen Harry.

Harry alkoi silittämään hiuksiani.

Kaikki olivat aivan hiljaa. Työnsin Harryn pois vierestäni ja lähdin juoksemaan isot rappuset alas. Kuulin kun joku juoksi aivan takanani. Olin liian heikko juoksemaan häntä karkuun. 

Huomasin sen olevan Liam. Liam otti kiinni minun kädestä varoen. Ja lähdimme ulos rakennuksesta. Kävelimme jonnekkin. En tiennyt edes minne. Ei ainakaan Liamin asunnolle. Kävelimme kauemmas keskustasta ja päädyimme rannalle. Ranta oli kaunis. Yhtä kaunis kuin se kun katsoin viimeisen kerran äitini kanssa auringonlaskua. Istuimme vierekkäin hiekalle. Liam pisti kätensä minun käden päälle, en viitsinyt vetää kättäni pois. Vaikka mieli teki. 

Liam: Miksi huusit että äitis lopettaisi ihan paniikissa?

Minä: Äiti. Äiti hakkas mua joka päivä. Oli siihen syy tai ei. En tiedä minne hävisi se perhettä rakastava lempeä nainen. 

Liam: Onko tuo syy sinun pahaan oloon ja viiltelyynkin?

Minä:  Puoliksi. Mutten haluu puhuu siitä. Ehkä mun pitäis mennä kotiin. 

Katseeni laski maahan. 

Liam: Et mene! En voi päästää sua.

Nostin katseeni Liamiin. Vain hetkeksi. Katsoin häntä silmiin ja hän katsoi minua. Sain huulilleni pienen tekohymyn. Pelkäsin olla Liamin seurassa, tai siis pelkäsin olla kaikkien miesten seurassa. Sen jälkeen mitä olen joutunut kokemaan.

Liam nousi maasta ja ojensi kätensä minulle ja auttoi minut ylös. Lähdimme kävelemään pikkuhiljaa pois rannalta. Kävelimme samojen kauppojen ohi, kuin silloinkin kun menimme rannalle. Pian astuin askeleen taakse päin. Ja lähdin juoksemaan. Liam taas jälleen kerran nappasi kädestäni. 

Minä: Siellä oli äiti. 

Liam:  Mennään silti. Tule. Luota muhun.

Liam ojensi kätensä minulle ja annoin omani hänelle. Äiti oli edessämme. 

Äiti: Nyt! Nyt tyttö kotiin!.

Liam: Ei, en päästä.

Äiti: Onko toi tyttö sullekki jo ehtiny valehtelemaan. 

Otin jalat alleni juoksin äidin ja Liamin välistä. Juoksin niin kovaa kun pääsin. Liam tuli perässäni. Hän huusi että minun pitäisi mennä hänen luokseen.

Joku kaatoi minut. Ja löi päähän...

_____________________________

ÄÄ SORI EN OSAA KIRJOTTAA :'/

Help Me.

Istuin kerrostalomme lähellä olevassa kellarissa.  Tällälailla.. Kuulin pian äänen. Joku avasi oven. Luulin että tämä koko paikka olisi ollut jo vuosia hylätty. Ovi aukesi hiljalleen. Näin pojan ja tuo poika tuli vain lähemmäksi ja lähemmäksi minua. Tuo kyykistyi eteeni ja laittoi pitkät tummat hiukseni korvani taakse. 
POIKA: Mitä sä täällä teet?
En vastannut mitään, huomasin että en pystynyt pidättelemään kyyneliäni. Niitä vain tuli.
POIKA: Mikä sulla on? Onks kaikki hyvin?
Otin hiuksistani kiinni, ja siirsin ne takaisin naamani eteen. Tuo poika otti minun kädestäni kiinni ja alkoi vetämään johonkin. Koitin päästä pois, ja pääsinkin. Lähdin juoksemaan. Tuo sai minut melkein heti kiinni ja otti minut olkapäilleen. 
Minä: Päästä. Painan enemmä ku norsu.
Poika: Et todellakaan!
Menimme jonkun talon pihalle. Poika laski minut alas ja piti ranteestani kiinni. Parkaisin hiljaa, kun tuo alkoi vetämään minua sisälle asuntoon. Tuo vei minut johonkin huoneeseen se oli hyvin pieni. Siellä oli vain pöytä ja pari tuolia. Sekä kaapit.
Poika: Olen Liam. Entä sä?
Minä: O- olen  Aliisa.
Poika: Ei muttia jäät tänne yöksi.
Minä: En voi. Tarviin suihkua. Pakko mennä kotii.
Poika: Hei c'mon mullakin on suihku.

Liamin näkökulma.

Saatoin Aliisan suihkuun. Ja annoin hänelle minun vaatteitani. Aliisa meni suihkuun ja pian hän tulikin sieltä pois.  Talutin hänet keittiöön. Ja käskin odottamaan siinä, kun soittaisin pari puhelua. Soitin puhelut ja sopisimme että Aliisa tulisi mukaan bändi treeneihimme. Juoksin pitkät rappuset alas ja tulin keittiöön. Näin Aliisan veitsi kädessä ja kädet verellä. Käsiin oli viillelty  " fucking perfect " Heitto merkeillä. Hän istui taas maassa samassa asennossa, kuin silloin kun hänet löysin.
Minä: Aliisa! 
Aliisa: You are perfect.
Aliisa katsoi minua ekaa kertaan silmiin. Ja hänellä oli ihanat siniset silmät. Ne  olivat märät. 
Otin paperia ja pyyhkisin veret pois märällä paperilla. Aliisa parkaisi kerran. Pistin hänelle vaalean siteen käteen. Ja menin ihan kiinni häneen. Istuimme molemmat siinä lattialla. Tuon silmät alkoivat taas vuotamaan. Katsoin häntä ja halasin. Halasin hellästi. 

Aliisan näkökulma.

Ei. Ei näin. Minua ei oltu halattu näin  pitkiin aikoihin. Ei moneen vuoteen. Nousin seisomaan ja aloin täristä. Pian alkoi ahdistamaan niin paljon etten pysynyt enää pystyssä. Olin kaatua, mutta Liam otti minut kiinni.

Liam: Oletko kunnossa? Me lähdemme nyt.

Minä: Mmmh.. Minne?

Liam: Näät sitten. 

Puimme kenkämme ja menimme isoon taloon pienen kävelyn jälkeen. Liam piti koko matkan kädestäni varoen kiinni. Se tuntui turvalliselta. 

Liam: Aliisa on mukana.

Kaikki tervehtivät minua ja minä olin vain hiljaa. Nuo viisi poikaa aloittivat harjoittelun " You've got everything you need.."

Aloin repimään sidettäni irti. Halusin nähä haavani näyttikö se edes hyvältä. Aloin repimään sitä. Oli Liamin vuoro laulaa. Kaiki katsoi häntä, kun hän lopetti yhtäkkiä laulamisen. Liam alkoi tulla luokeni. Kaikki katsoi minua ja Liamia vuorotellen.n Nousin seisomaan, ja Liam alkoi puhumaan minulle jotain. En kuullut mitään, silmissä sumeni ja kaaduin lattialle...

:P

Sori kirjotus virheet.:c