sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

I Hate My Life 4

Harryn näkökulma:

Minä: An, miks? Miks sä teit tän?
Anni: Koska. Koska mä en jaksa.
Louisilla alko kyyneleet virtaamaa ja se otti Annin sylii. Olin jotenki nii mustasukkane mä olin rakastunu toho tyttöön. Sil oli vaa nyt vähä vaikeet. Mut mä haluun auttaa sitä. Louis kanto Annin tietty sen huoneesee.
Louis: Saaks mä puhuu hetke tonkaa?
Minä: Kai si..

Louisin näkökulma:

Aloin laittamaa Annille pientä sidettä kätee. Sil oli käsi iha täynnä viiltoja. Vasemmalta oikeelle. Ja ylhäältä ylös. Se oli kauheen näköstä.
Minä: An.
Anni: mmmm...
Minä: Haluutsä puhuu siitä?
Anni: Emmätiä.
Minä: No haluut sä siis. Kerro.
Anni: Emmä ainakaa nyt. Haluun vaa ulos.

Mun näkökulma:

Louis ja Harry oli molemmat nii ihanii ihmisii. Mut en voinu vaa puhuu Louisille. En tiiä miks. Olin tainnu oikeesti rakastuu molempii.
Harry: No. Oliks kivaa?
Minä: Ei! Mennääks ulos?
Harry: En ois uskonu ET sä sanot ton.
Minä: Mmmm..

Lähdin Harrynkaa ulos. Sen viiltely jälkee mua kyl heikotti aika lailla. Mut en viitinnyt sanoo Harryl ja Louisil mitää. Ne vaa käskis mut syömää. Mä ja Harry käveltii käsi kädes lähel oleva puistonläpi ja jäätii istumaa penkille. Suikulähteen lähelle. Oli pitkää hiljasta.
Minä: Harry.
Harry: An! Mikä sul on? Oot iha kalpee ja näi!?
Minä: Hui. hui. Huippaa. Sattuu pää.
Silmis sumeni.

Harryn näkökulma:

Olin nyt sairaalassa Annin kanssa. Syytä ei tiedetty miks Anni pyörtys. Se ei kuulemma johtunu sen vakavasta alipainosta, vaiks sitä kyl epäiltii.
Anni: Mis mä oon?
Minä: Oot sairaalas. Sä pyörryit, muistatko? Onko kaikki ok?
Anni: En. En mä kyl muist. Ei, tai siis emmätiä. Pää särkee.
Hoitaja tuli huoneesee. Mun ja Annin silmät tuijotti hoitajaa.
Hoitaja: Tulisiko poikaystävä käymään käytävällä?
Harry: En oo poikaystävä. Mut kuitenki joo.
Käytäväl hoitaja kattos mua ja mä sitä.
Minä: NO? KERRO? Oks kaikki okei?
Hoitaja: No otan osaa mutta. Anni voi kuolla.
Minä: MITÄ? MIKS!?
Hoitaja: Sil on sisällä jotain en tiiä mitä, mut sen sisäelimet on kärsiny liikaa.
En sanonu mitää lähin sairaalasta ulos, käskin vaa hoitajan olla kertomatta Annille. Ja sanoo et mä lähin kotoo käymää. Louis tuli vastaa.
Louis: Hei bro, ootsä kunnos?
Aloin itkemää ja halasin Louista.
Louis: Harry mikä on?
Minä: An- An. Anni. vo voi kuolla.
Louis: KUOLLA?!
Minä: Sen sisäelimet tai jotku on kärsiny liikaa.
Louis alko kans  itkemää. Huomasin heti et silläki on tunteita Anniii kohtaa. Nyt ei ollu aika miettii sitä. Me lähettii sairaalalle. Pian me päästiinki sinne. Anni makas siinä sängyllä, sen kunto oli huonontunu. Se oli ku haamu. Kaunis haamu.
Anni: Kuulin että voin kuolla. Mutta.
Louis: Sä et kuole. Mutta mitä.
Anni: Mä rakastan teitä molempii enemmänku mitää muuta.
Harry: Mä rakastan sua.
Louis. Nii mäki.
Kuulin ekan kerran ku Anni nauraa kunnolla. Ihmettelin että se pystys nauramaa tässäki tilanteessa.

Mun näkökulma:
Mä olin jotenki tienny tästä. Ja tiesin mistä se johtuu.
Minä: Harry mä tiiän miks mä kuolen.
Molemmat pojat: MIKS? SÄ ET KUOLE!
Minä: Vedin päivittäi yli annostukse lääkkeitä. SHH..

Louisin näkökulma:

Yht'äkkiä hiljaisuuden rikkos koneet. Annin silmät meni kiinni ja kone piti kovaa ääntä " PIIP. PIIP."
Hoitajat tuli huoneesee ja käski meidän poistuu.
Harry suuteli Annia ja Harryn kyyneleet tippus Annin naamalle.
Harry: Anni. Mä oon sun mukana aina.
Minä: Anni, mä rakastan sua. Ajattelen aina sua.
Suutelin Annia. Niin teki taas Harrykin.
Anni: Ikuisesti?
Minä ja Harry: IKUISESTI!
Anni: Hyvästi! RAKASTAN TEITÄ!
Annin silmät alko menemää hitaasti kiinni. Se oli viiminen hetki Annin kanssa.
Annin silmästä tuli viimiset kyyneleet. Harry otti ne pulloon joka sillä oli mukana.
Me mentii Harrynkaa käytävälle ja ei menny kauaa ku Annin ovi aukes.
Hoitaja: Olen pahoillani!
Harry juoksi ja otti Annin kädestä kiinni. Itki. Itki ja itki. Mä jäin mielummi hetkeks käytäväl miettimää asioita.

Annin näkökulma:
Se oli nyt meno. Viimine mitä mä näin oli Louis ja Harry. Viimine mitä mä kuulin oli Louisin ja Harryn äänet. Viimine ketä mua suuteli oli Harry ja Louis. Mä niin rakastin niitä. Harry oli mun vieressä. Mä tunsin ja näin sen jotenki. Vaikka mä en ollu enää siellä. Kuulin kans ku Harry kuiskas mun korvaa " Anni ikuisesti!"

________________

LOl, loppu. Mut vaikka ite kirjotan ni oon herkimillää ollu tnä ni itken :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti