Help me 2.

Liamin näkökulma:

Minä: Aliisa. Aliisa. Herää. 

Aliisa makasi aivan jähmettyneenä, mutta onneksi sentään hengitti. Ehkä se johtui siitä, että hän ei ole syönyt. Tai olettaisin ainakin niin. 

Harry: Tuo Aliisa tänne. 

Kannoin Aliisan punaiselle sohvalle. Harry istui toiseen päähän sohvaan ja nosti Aliisan jalat päälleen. Minä taas menin toiseen päähän ja aloin silittämään hänen hiuksiaan. Yhtäkkiä Aliisa säpsähti. 

Aliisa: Äiti lopeta! Äiti.

Aliisan näkökulma:

Heräsin. Tai miten sen voisikaan sanoa. Mielestäni olin samassa rakennuksessa vieläkin. Makasin jollain tuolilla pääni oli Liamin sylissä, ja jalat harryn päällä.

Liam: Pyörryit ja ennen kun heräsit huusit " Älä äiti." Mitä se oli? 

Olin aivan hiljaa ja nielaisin äänekkäästi. Aloin itkemään ja juoksin lähimpään nurkkaan ja valuin seinää pitkin lattialle.  Kiharapäinen poika tuli luokseni. Jos olen oikein tajunnut hän omistaa nimen Harry.

Harry alkoi silittämään hiuksiani.

Kaikki olivat aivan hiljaa. Työnsin Harryn pois vierestäni ja lähdin juoksemaan isot rappuset alas. Kuulin kun joku juoksi aivan takanani. Olin liian heikko juoksemaan häntä karkuun. 

Huomasin sen olevan Liam. Liam otti kiinni minun kädestä varoen. Ja lähdimme ulos rakennuksesta. Kävelimme jonnekkin. En tiennyt edes minne. Ei ainakaan Liamin asunnolle. Kävelimme kauemmas keskustasta ja päädyimme rannalle. Ranta oli kaunis. Yhtä kaunis kuin se kun katsoin viimeisen kerran äitini kanssa auringonlaskua. Istuimme vierekkäin hiekalle. Liam pisti kätensä minun käden päälle, en viitsinyt vetää kättäni pois. Vaikka mieli teki. 

Liam: Miksi huusit että äitis lopettaisi ihan paniikissa?

Minä: Äiti. Äiti hakkas mua joka päivä. Oli siihen syy tai ei. En tiedä minne hävisi se perhettä rakastava lempeä nainen. 

Liam: Onko tuo syy sinun pahaan oloon ja viiltelyynkin?

Minä:  Puoliksi. Mutten haluu puhuu siitä. Ehkä mun pitäis mennä kotiin. 

Katseeni laski maahan. 

Liam: Et mene! En voi päästää sua.

Nostin katseeni Liamiin. Vain hetkeksi. Katsoin häntä silmiin ja hän katsoi minua. Sain huulilleni pienen tekohymyn. Pelkäsin olla Liamin seurassa, tai siis pelkäsin olla kaikkien miesten seurassa. Sen jälkeen mitä olen joutunut kokemaan.

Liam nousi maasta ja ojensi kätensä minulle ja auttoi minut ylös. Lähdimme kävelemään pikkuhiljaa pois rannalta. Kävelimme samojen kauppojen ohi, kuin silloinkin kun menimme rannalle. Pian astuin askeleen taakse päin. Ja lähdin juoksemaan. Liam taas jälleen kerran nappasi kädestäni. 

Minä: Siellä oli äiti. 

Liam:  Mennään silti. Tule. Luota muhun.

Liam ojensi kätensä minulle ja annoin omani hänelle. Äiti oli edessämme. 

Äiti: Nyt! Nyt tyttö kotiin!.

Liam: Ei, en päästä.

Äiti: Onko toi tyttö sullekki jo ehtiny valehtelemaan. 

Otin jalat alleni juoksin äidin ja Liamin välistä. Juoksin niin kovaa kun pääsin. Liam tuli perässäni. Hän huusi että minun pitäisi mennä hänen luokseen.

Joku kaatoi minut. Ja löi päähän...

_____________________________

ÄÄ SORI EN OSAA KIRJOTTAA :'/